Casandra’s Crossing – Garden of Earthly Delights
Kaunis Cassandra, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”hän, joka saa miehet sekaisin”, oli Troijan kuninkaan Priamin ja kuningatar Hecuban tytär. Häneen rakastunut jumala Apollo antoi hänelle ennustamisen lahjan, mutta kun Cassandra torjui hänet, Apollo lisäsi lahjaan kirouksen: kukaan ei uskoisi hänen ennustuksiaan. Cassandra’s Crossing, tai Kassandran siltä, on vuonna 1976 ilmestynyt katastrofielokuva. En tiedä osaako Casandra Carson ennustaa, mutta jos hänelle povaa tämän levyn myötä paljon laulutöitä, ei varmaan paljon osu pieleen.
Garden of Love Light oli Narada Michael Waldenin vuoden 1976 taivaallinen mestariteos. Garden of Earthly Delights tarjoilee hieman maanläheisempiä herkkuja. Vaan eipä sovi väheksyä tätäkään buffaa. Kitaraa soittaa George Lynch. Kyllä, se George Lynch, joka ei kaipaa esittelyjä.
Stranger alkaa tunnistettavasti. Ihan on silkkaa Dokkenia, siis Lynchiä piti kirjoittamani. Vaan mitään perinteisen kaavan kasariheviä eivät onneksi nyt tee. Reseptissä on mukana kunnon kourallinen progea. Maistuu. Musiikki on mukavan raskasta ja tunnelma paikoin jopa uhkaava. Kuka uskoo Casandraa? Joka tapauksessa vaara kelpaa. Basisti Alessandro Del Vecchio soittaa vallan mainioita kiemuroita, eikä Jordan Tannata tyydy lyömään pelkkää peruskomppia. Ja ne kitarasoolot! Se Lynch, kyllä te tiedätte.
Mutta sitä ette ehkä tiedä, että Casandra Carson on yksi tämän hetken kovimmista laulajista. Hänen äänensä on miellyttävä, kun hän laulaa ilman säröä ja aivan ylivoimainen, kun hän revittelee täysin palkein.
Levyllä on paljon tarttuvia koukkuja ja hienoja melodioita. Closer to Heaven ja Devastating Times lienevät lähimpänä radiohittiä, jos sellaisia vielä olisi. Impatient ja Mind Eraser ovat isoimmat suosikkini, vaikka ei tällä levyllä ole yhtään heikkoa kappaletta. Mikään suuri katastrofi ei uhkaa, jos tekee niinkin radikaalin teon, että hankkii sen omakseen.
Tero Honkasalo