Demons Down – I Stand

Demons Down ei varmaan nimenä sano kenelläkään oikein mitään. Hyvä valinta. Voi arvata, että bändi soittaa heviä. Genreä on vaikeampi lähteä veikkaamaan. Heti ensimmäisenä kuultava nimikappale I Stand kuitenkin paljastaa mistä on kyse. Esittävät Dion ja varhaisen Rainbown henkistä heavy rockia. Sellaista kunnollista.

Yhtyeen rytmiryhmän muodostavat rumpali Ken Mary ja basisti Chuck Wright. Molemmat ovat soittaneet House of Lordsissa. Samasta porukasta on mukana kitaristi Jimi Bell. House of Lords oli 80-luvun lopulla oikein lupaava bändi. Ihan ykkössarjaan eivät ikinä nousseet. Hitit jäivät puuttumaan. Yrittivät liian imelillä kappaleilla. Haetaanko listamenestystä nyt? Vähän sellaisia viitteitä on.

Veteraanien avuksi on löydetty chileläinen laulaja James Robledo. Hänen äänensä soi hienosti ja siinä juuri sopivan verran säröä. Hyvä löytö. Vikkeläsorminen kitaristi Francesco Savino, Italiasta tietenkin, täydentää kokoonpanon. Frontiersin luottotuottaja Alessandro DelVecchio soittaa levyn kosketinosuudet.

Alen nimi paljastaa hyvin pitkälti sen miltä levy kuulostaa. Hän on mestari luomaan vanhoista aineksista tuoreelta kuulostavaa musiikkia. Varsinainen hittitehtailija Ale ei ole ollut. Siitä huolimatta Robin McAuleyn levy, jonka Ale tuotti, nousi listoille. Kyllä Demons Downilla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Tällä levyllä on potentiaalia. Hevimpi materiaali toimii upeasti. Itse asiassa niin paljon paremmin, että balladin On My Way To Youn olisin jopa jättänyt pois, vaikka se komea onkin.

Niin ne hevimmät. Ovat hienoja. Eivät ihan simppeleitä. Kuunnelkaa Follow Me niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Yksityiskohtia on runsaasti ja aina ei ole valittu ilmiselvää sovitusta. Toki tuttuja ja toimivia kikkoja on mukana sopivasti. Näin tehdään mielenkiintoista, mutta helposti omaksuttavaa musiikkia. Tästä on helppo pitää. Demons Downin I Stand on helpompi yksi vuoden 2023 hienoimmista löydöistä.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email