Flat Earth – High On Lies
Nimet Anthony Pikkarainen, Linde Lindström, Niclas Etelävuori ja Gas Lipstick soittavat varmasti monen kelloja. Minun ainakin. Kaikkien kohdalla en ollut ihan varma koko CV:stä, mutta jotain näkymää oli. Ovat siis kovia kotimaisia nimiä. Ensimmäisen levyn tällä kokoonpanolla julkaisivat jo 2018. Enpä voi kehuskella, että olisin None for Onea kuullut. Olisi toki pitänyt. Arvioiden mukaan se nimittäin on ihan OK, muttei mitenkään mitään mullistava teos.
Samanlaiset fiilikset tulivat tästäkin levystä ensikuuntelulla. Ihan OK, muttei oikeastaan mitään bonusta. Sanotaan, että aika on meidän vihollinen. Tällä kertaa se kuitenkin pelasi tämän bändin puolella. Levy tuli kuunneltavaksi riittävän ajoissa. Ja jotain siinä on, koska olen jaksanut palata sen ääreen usein tämän kesän aikana. Tuliko se vaan niin tutuksi, että pidän, vai tykästyinkö biiseihin ihan oikeasti? Sitä sopii pohtia.
Liekö tuottaja Tim Palmerin ansiota, mutta mielestäni kappaleiden kertosäkeisiin ja muunlaiseen paisutteluun on panostettu. Jostain syystä niistä tulee mieleen kerran jos toisenkin Von Hertzen Brothers. Kuunnelkaa vaikka avausraita Enough Abused. Toisaalta jousilla kuorrutettu Every You muistuttaa bändin kahden jäsenen HIM-menneisyydestä. Väkisin vanhat tekemiset vaikuttavat. Ei sille mitään voi. Ja jotta voidaan päättää positiivisesti tämä arvio, sanotaan että kappaleet ovat ilahduttavat erilaisia keskenään. Se on hyvä. Draining By Your Flame rokkaa kovaa ja sen jälkeinen Neverhappy on melkein trippaileva hippi.
Tero Honkasalo