Gotus
Alkuun vähän hard rock -triviaa. Heviväkihän tykkää tietää ja tuntea bändinsä. Lyhyt visa. Mitä saadaan, kun yhdistetään Gotthard ja Krokus? Viiden pisteen vihje: Mandy Meyer. Tietäjät ovat jo keksineet. Muille paljastettakoon, että oikea vasta on Gotus.
Gotuksen muodostavat Mandy, monessa mukana oleva laulaja Ronnie Romero, basisti Tony Castell, rumpali Patrick Aeby ja kosketinsoittaja Alan Guy. Frontiersin rosterissa on paljon projekteja, jotka eivät koskaan keikkaile. Gotuksen pitäisi olla ihan oikeasti konsertoiva bändi. Uskon, kun näen.
Musiikki tällä yhtyeen ensimmäisellä julkaisulla on perinteistä hard rockia. Ronnien entinen bändi Ritchie Blackmore’s Rainbow tulee ensimmäisenä mieleen. Mukana on myös Hammond-soundia, joka oli enemmän Deep Purplen juttu. Varmaan Mandyn fanit osaavat poimia tuttuja juttuja myös Gotthardin tai Krokuksen katalogeista.
Tyyli on tuttu, mutta toteutus tuore. Pari ensimmäistä kappaletta rokkaavat hyvin. Mutta mitä ihmettä on ”grass is higher than high”? Saakelin korkeaa heinää? Eikö ruoho tuppaa olemaan vihreämpää aidan toisella puolella? No, tekstien takia tämän tyylistä musiikkia ei ole ennenkään kuunneltu. Älä ota sitä vakavasti, lienee sopiva ohjeistus.
Tasaisen hyvän levyn erikoisuus on
Katmandü-laina When The Rain Comes. Se on raskaampi kuin muut ja selvästi blues-henkinen. Oliko Mandylla kappaletta säveltäessään esikuvana MSG:n Rock You to the Ground? Kappaleessa kuullaan hyvää, mutta harkittua kaaosta. Tätä olisi voinut olla enemmän. Sen sijaan Without Your Loven ja Reason to Liven kaltaiset imelyydet olisi kannattanut jättää David Coverdalen bändille. Ovat kauneuspilkkuja, jotka eivät onneksi pilaa muuten vahvaa kokonaisuutta liikaa. Oikein hyvä debyytti. Pistäkää nimi muistiin: Gotus.
Tero Honkasalo