Reach – Prophecy
Reach on Tukholmasta kotoisin oleva trio, jonka neljäs albumi ”Prophecy” esittelee heidän monipuolista osaamistaan. Yhtyeen laulaja-kitaristi Ludvig Turner, rumpali ja toinen perustajajäsen Marcus Johansson sekä uusi basisti Soufian Ma’Aoui tuovat kukin oman ainutlaatuisen panoksensa kokonaisuuteen.
Tyylikäs bändi on panostanut myös julkaisunsa ulkoasuun. Levyn CD-pakkauksen kartonkikansi on värikäs ja sisältää runsaasti yksityiskohtia. Erityismaininta pääkallosta. Vinyylin kannessa kuvasta on esillä vain osa, mutta se luo vaikuttavan ikkunamaisen efektin. Myös vihko on tehty huolella, ja sieltä löytyvät kaikki kappaleiden sanat. Vaikka sanoitukset ovatkin synkkiä, musiikki itsessään on eloisaa ja kunnianhimoista. Melankolisuuden seasta löytyy myös lohtua, ja tarttuvat kertosäkeet jäävät helposti mieleen. Levystä tulee hyvälle tuulelle.
Levyn avaava nimikappale Prophecy on albumin raskain, moderni rock-raita Led Zeppelinin hengessä. Jokainen albumin kappale on potentiaalinen hitti, mutta nimikkokappale suosikkini. Toisena kuultava Little Dreams tuo mieleen The Electric Swing Circusin kepeyden, ja hymy nousee huulille kuunnellessa. Reach osaa yllättää; tyylit vaihtuvat, mutta laatu pysyy tasaisen korkeana.
Vaikka yhtye ei paljoa musiikillisista esikuvistaan puhu, Queen ja Muse mainitaan. Tyylillisesti yhtye kulkeekin samoilla linjoilla noiden kahden kanssa. Kappale Not The Same on hyvä esimerkki tästä. On ihan sama. Ludvig Turnerin äänessä on jotain samaa kuin Alpha Revin Casey McPhersonilla, erityisesti alhaalta laulaessaan, mutta parhaimmillaan hän on Muse-tyylisissä korkeuksissa.
Levyltä löytyy vaikutteita hard rockista, progesta, jazzista ja popista. Päätöskappale ”Eviga Natt” on kaunis laulu, joka täydentää monipuolisen kokonaisuuden. Saksassa iso hitti Mama Mama herättää pohdintaa, onko sillä vaikutteita kotimaiselta Von Hertzen Brothersilta. Joka tapauksessa, elleivät veljekset pysty tulevalla levyllään parempaan, vuoden paras albumi -titteli menee Ruotsiin.
Tero Honkasalo