Royal Republic – Lovecop
Ensimmäinen ajatus, kun näin Royal Republicin nimen oli, että kyseessä on joku Amerikan etelästä tuleva southern rockia soittava punaniskabändi. Toisena aloin mietiskelemään mitä nimi tarkoittaa. Kuninkaallinen tasavaltalainen. Tuohan on hieno oksymoroni. Sitten levyn nimi, Lovecop. Mikä se sellainen on? Huvittuneena laitoin levyn soimaan. Musiikki on aivan hillitöntä. Näiden on pakko tulla Ruotsista.
Royal Republicista tulee tietyllä tapaa Amerikan Steel Panther mieleen. Tekevät rokkiaan ehdottomasti vakavissaan, mutta kieli ilmiselvästi poskessa. Jokainen biisi on vähän eri tyylinen. Mikä tahansa genre, tai sen alalaji käy. Aina toimii, aina on hauskaa. Osaavat soittaa ja säveltäminenkin sujuu.
Avausraita My House alkaa jatsina ja jatkuu kiihkeänä diskorockina. Olen myyty. Tämä on huikeaa! Nimikappale ei ole yhtään vähemmän viihdyttävä, vaikka tempoa on vähemmän. ZZ Top meets Kiss meets 80s Disco. Ja mikä kitarasoolo! Wow! Wow! Wow! on funky bilebiisi. Peruna laulajan suussa on erinomainen efekti. Fonisoolo on biisin kirsikka!
Freakshow on hidas ja tavallaan raskas. Groove on vastustamaton. Lazerlove on Def Leppard -henkinen slovari. Laulaja tunteilee oikein kunnolla. Kunnollisella levyllä on lehmänkello. Boots tekee Lovecopista kunnollisen. Itse kappale on hätäinen, hieman Red Hot Chili Peppersin mieleen tuova kaahaus. Love Somebody on yllättävän kovaa ja suoraa paahtoa. On energiaa! Ain’t Got Time on edellisestä hidastettu versio. Falsetit Darknessilta?
Electra rullaa rennosti. Kertosäe on iso ja soitto kiihkeää. Voiko levyllä soittaa liian nopeasti? Sitten takaisin diskoon. Michael Jackson tulee mieleen, kun Sha-La-La-Lady alkaa.
Lovecop on bileet kaikilla isoilla kirjaimilla. Sitä ei voi jättää kesken. Sen haluaa kuunnella heti uudelleen. Kesä meni, mutta tämä levy on yksi sen parhaista muistoista.
Tero Honkasalo