UFO – Phenomonen

Tuleva Whitesnake-kitaristi Bernie Marsden jätti raukkamaisesti saapumatta tuolloisen bändinsä UFO:n Saksan kiertueen avauskeikalle kesäkuussa 1973. Bändin muusikot tunsivat illan lämppärinä soittavan The Scorpionsin nuoren soolokitaristin taidot bändien aiemmilta yhteiskiertueilta, ja laulaja Klaus Mainen kielitaidon turvin kielitaidoton Michael Schenker houkuteltiin tuuraamaan Marsdenia. Muutaman onnistuneen keikan jälkeen kiukutteleva Bernie lopulta saapui Saksaan, mutta bändi oli tehnyt siihen mennessä jo ratkaisunsa pyytää Schenkeriä hänen tilalle.

Ennen Marsdenin eroa UFO oli käynnyt demoamassa uusia kappaleitaan Rockfield-studioilla tuottaja Dave Edmundsin johdolla. Tämän demonauhan perusteella bändi teki uuden levysopimuksen riippumattoman Chrysalis’in kanssa. Kaksi näistä demoista julkaistiin vuonna 2007 remasteroidulla Phenomenon-levyllä.

UFO:n uudeksi tuottajaksi tuli Ten Years After -bändin basisti Leo Lyons, jonka toimesta äänitetty single Give Her The Gun/Sweet Little Thing julkaistiin Saksassa alkuvuodesta 1974. Tuokin harvinaisuus löytyy vuoden 2007 Phenomenon painoksesta. Vaikka single onkin selvä musiikillinen askel kohti raskaampaa ja kiinnostavampaa soundia, vasta Phenomenon LP kertoo kuinka suuren edistysaskeleen bändi todellisuudessa ottaa.

Phenomenon ei ole bändin parhaita levyjä. Se kuitenkin luo tuleville menestysalbumeille formaatin, joka pyörii vahvasti kitaristi Michael Schenkerin osaamisen ympärillä. En tarkoita, että perustajatrio, laulaja Phil Mogg, basisti Pete Way tai rumpali Andy Parker olisivat omassa bändissään mitään statisteja, mutta kyllä äänitysten aikoihin vasta yhdeksäntoista vuotias Michael Schenker dominoi levyä Gibson Flying V -kitarallaan ja biisintekotaidoillaan.

Phenomenon kymmenestä kappaleesta kaksi on tulevaa UFO-klassikoita. Tästä osoituksena vaikka Doctor Doctor, joka kuuluu yhä sekä UFO:n että Michael Schenker Groupin keikkaohjelmistoon. Ja taitaa Rock Bottomkin sinne yhä ajoittain päätyä. Ainakin Schenkerin vuoden 2010 keikkavideolla se on mukana setissä. Molemmat biisit löytyvät myös bändin legendaariselta Strangers In The Night -tuplaliveltä. Näiden lisäksi nostan levyltä esiin Space Child’in sekä sen ainoan coverin, Willie Dixonin Built For Comfortin, joka hitaana bluesina toimii mallikkaasti nuorten muusikoiden otteessa. Voin olettaa coverin olleen tuottaja Leo Lyons’in idea. Levyn päätösraita Queen Of The Deep ei ehkä sävellyksenä ansaitse erikoismainintaa, mutta Schenkerin tiukan ja mielikuvituksellisen (ja pitkän) soolon ansiosta levy pitää otteesaan loppuun saakka.

Levyn valmistuttua bändi palkkasi toiseksi kitaristiksi muutama vuosi aiemmin Gary Mooren tilalle Skid Row’iin tulleen, ja sen jälkeen Kimbla Taz nimisessä bändissä soittaneen Paul ”Tonka” Chapmanin. Michael Schenker oli Scorpionsissa tottunut keskittymään pelkkään soolokitaraan, joten Chapman sai tehtäväkseen hoitaa pitkälti komppikitaran kuten vanhempi Schenker Scorpionsissa. Vaikka Chapmanin ensimmäinen pesti bändissä jäi 9 kuukauden mittaiseksi, hän palasi bändiin muutaman vuoden kuluttua, ensiksi tuuraamaan Schenkeriä, ja lopulta hänen tilalle.

EMI julkaisi 2011 tämän ja viisi muuta Schenkerin aikakauden levyä viiden CD:n boxissa The Chrysalis Years (1973 – 1979). Doctor Doctorin lyhyempi single-edit ei ollut mukana remasteroidulla Phenomenonilla, mutta löytyy tältä boxilta. Sitä kiinnostavampia bonuksia ovat boxilta löytyvä 14 minuuttinen BBC-sessio ja bändin ensimmäiseltä USA:n kiertueelta äänitetty live.

Add a comment
Your name
Your email