As I Lay Dying – Through Storms Ahead
As I Lay Dying on ollut otsikoissa. Väittävät, että kaikki julkisuus on hyvästä. Tällä kertaa en ole aivan varma, vaikka vasta tulevaisuushan kertoo, miten tämän kampanjan laita oli. Oliko hyväksi? Kuka hyötyi? Media voittanee aina.
Through Storms Ahead alkaa sellaisella melko perinteisellä introlla. Permanencessa on akkaria, hienosti soitettu, pitkähkö soolo ja sitten rummut ja basso mukaan normaalisti. On se komea. Pikku jännitys, miten ensimmäinen varsinainen biisi lähtee. Tärähtää oikein kunnolla. A Broken Reflection on kaikin puolin täydellinen metalcore-biisi. Se alkaa nopeana ja ankarana, eikä edes basisti Ryan Neffin puhtaat lauluosuudet vie siltä energiaa. Tim Lambesis ärjyy ja uhkailee. Rumpali Nick Piercella on kiire. Ai että, aloitti tyrmäyksellä.
Burden on melkein pelkkää nopeaa takomista. Aika thrash. Toki kertosäe on genren mukainen. Ryan yllättää. Äänestä löytyy pientä rosoa. Toimii. Phil Sgrosso soittaa yhden levyn parhaista sooloista. Olen pitänyt bändiin sellaista turvallista parin käsivarren etäisyyttä Lambesiksen uskontosekoilujen takia. Olivat kuulemma vitsi, vitsi, vitsi. Uskaltaako uskoa?
We Are The Deadilla vierailevat Alex Terrible ja Tom Barber. Tietäjät tuntevat. Minä en. Äkkiseltään en siis osaa sanoa kumpi on kumpi. Kappale on laulujensa puolesta erittäin brutaali. On raskasta. Kataklysm tulee mieleen. Ryan on hiljaa. Levyn paras.
Whitewashed Tomb alkaa petollisen varovaisesti. Tim on vakuuttava ja Ryan osoittaa, että lauluvoimaa löytyy häneltäkin. Toinen levyn kohokohdista.
Through Storms Ahead saattoi olla itsensä toteuttanut ennustus. Luovuttamisesta laulavat. Ryan oli ensimmäinen lähtijä.
The Void Within ja Strength To Survive menevät jonnekin nykyisen Parkway Drive -osastolle. Melodiat ovat voitolla. Vaikka sitä on mukana, ärjyntä ottaa nyt pahasti pataan. Onneksi Gears That Never Stop on väkevämpi. Niin luulisi. Kitaristi Ken Susi oli toinen vaihde, joka irtosi. Olipa huono kielikuva!
Toinen sinkku The Cave We Fear To Enter on upea! Osaavat tehdä vähän pitempiäkin biisejä. Kasvaa ja kantaa. Soittajat eivät. Oli se kiertue tulossa. Nick Pierce ei sille lähtenyt. Lähti bändistä. Ei pysty, ei uskalla. Ei ole kiva duunipaikka. Samanlaisia selityksiä kaikilla. Peiliinkin pitää kuulemma pystyä katsomaan. On se totta.
Taken From Nothing päättää tämän As I Lay Dying -kokoonpanon tällä erää ainoaksi jäävän pitkäsoiton upeasti. Myös melkein alusta asti mukana ollut luottomies Phil Sgrosso koki, että liika on liikaa ja luottoa ei ole. Hän kertoi omassa selityksessään, että eroamiset eivät tapahtuneet yllä kerrotussa järjestyksessä, mutta noin niistä uutisissa kerrottiin. Media ratkaisee.
Through Storms Aheadin ilmestyessä As I Lay Dying on yhtä kuin Tim Lambesis. Euroopan kiertue peruuntui. Se oli jo old news. Uutiset eivät kuitenkaan ole loppu. Tammikuulle on jo buukattu ensimmäinen keikka. Seuraavaksi luetaan mitä mieltä fanit ovat tästä levystä. Itse pidän erittäin paljon. Ennen uutta vuotta onkin aika jännätä ketkä ovat uskaltautuneet Timin bändiin. Ja mitä sitten…
Tero Honkasalo