AVKRVST- The Approbation
Pari nuorta norjalaista kundia meni mökille ja tuli takaisin mukanaan levyllinen progea. Sitten InsideOut kiinnostui ja nyt kaverusten levy on ilmestymässä. Aikamoinen tarina, mutta totta. Avkvrstin, lue August, perustivat alunperin Martin Utby rummut ja Simon Bergseth kitara ja laulu. Keikoilla esiintyvän bändin täydentävät Øystein Aadland basso ja koskettimet, Edvard Seim kitara ja Auver Gaaren koskettimet. Ensimmäinen konsertti taisi olla vastikään. Seuraavaa levyä suunnittelevat jo. Nopeaa toimintaa, mutta ei mennä asioiden edelle. Ensin tämän ensikäinen.
The Approbation on kummitustarina yksinäisestä hahmosta, joka asuu keskellä metsää. Hän on lipumassa pikkuhiljaa kohti Valhallaa, tai minne kuolleet nykyään menevät, mutta onko hän sittenkään yksin? Sitä sitten pohtimaan. Kannattaa tehdä se mahdollisimman itsekseen, mielellään yösydämellä. Jos vielä jostain saisi mökin, vaikka vuokralle, niin menepä sinne pohtimaan. Asiallista matskua. Tekstit toimivat. Taustoihinkin on panostettu. Musiikin takana on suhinaa, narinaa ja kaikkea ihokarvoja nostattavaa, Blair Witch tuli väkisin mieleen. Norjalaiset osaavat pelottelun.
Samoin toimii musiikki. On herkkää ja on jylhää. Pientä ja isoa. Bändi ei edes peittele sitä, että levyltä kuuluu Opeth ja Porcupine Tree. Jos pidät ensimmäisen Damnationista, tämä levy on sinulle. The Pale Moon taitaa kuulostaa eniten Åkerfeldtin bändiltä. Isolationista annetaan kiitos Wilsonille ja vähän John Petruccin orkesterille. Toisaalta on soittopätkissä havaittavissa vaikutteita myös King Crimsonin tai vaikkapa Neal Morsen kaltaisten progeveteraanien musiikista. Hyviltä kun lainaa, eikä muuta pöllimäänsä liikaa, niin saa priimaa. Oma puumerkki kannattaa kuitenkin laittaa, niin tulee rahat tilille. Niin tekivät nämäkin. Kun vielä videoihin on vohkittu idiksiä suoraan The Mars Voltalta, niin jokaisen progeparran on syytä syynätä tämä levy huolella. Ja se nimibiisi on muuten hieno! Mikä tahansa missä on pitkä saksofoni-soolo on mahtavuutta.
Tero Honkasalo