Caligula’s Horse – The Charcoal Grace
Onhan tämä kerrottu, mutta muistin virkistykseksi mainittakoon, että Caligula’s Horse on australialainen progressiivista metallia soittava vuonna 2011 perustettu yhtye. The Charcoal Grace on bändin viides levy. Edellinen Rise Radiant -niminen kiekko ilmestyi 2020. Silloin Covid-19 jylläsi vielä joka puolella. Ei tarvinnut matkustaa, eikä varsinkaan tarvinnut lähteä keikoille. Piti mukautua paremmin kuin dodo-lintu. Striimasivat, pärjäsivät ja selvisivät. Tavallaan ei ole yllätys, että tämä julkaisu perehtyy bändin pandemiakokemuksiin ja teemoihin, kuten toivo, menetys ja sinnikkyys.
Levyllä ei ole mitään yhtenäistä teemaa, mutta ainahan kitaristi Sam Vallenin kirjoittamat biisit ovat olleet jollain tavalla toistensa kuuloisia. 10 kappaletta sisältävän albumin keskiössä on 24-minuuttinen, neliosainen nimikkokappalesarja, joka kattaa yhtyeen monipuolisen musiikkityylin koko kirjon. Ensimmäinen single Golem oli yllättävän raskas ja käsitteli kamppailua yhteiskunnallisten odotusten kanssa. Myös jatkuva ostelu ja kuluttaminen kyseenalaistetaan. Muutenkin Jim Greyn laulamat tekstit kuulostavat aiempaa kriittisemmiltä ja toisaalta henkilökohtaisimmilta. Hyvät sanat. Hyvä on tulkkikin. Jimin laulutaitoa ja korkeaa, mutta vahvaa, ääntä ei voi kuin äimistellä.
Jos et ole bändiin tutustunut, tästä on yhtä hyvä aloittaa kuin aiemmista levyistä. Varaa sille aikaa. Ei ole taustamusiikkia. Jotenkin tuntuu, että toistan itseäni, mutta The Charcoal Grace ansaitsee kaikki superlatiivit. En tiedä, voiko Caligula’s Horsen taitoa säveltää ja esittää monimutkaista, mutta kiehtovaa, progressiivista metallia liikaa kehua.
Tero Honkasalo