Geoff Tate, Ääniwalli, Helsinki 7.3.2023

Kun luin, että Geoff Tate esiintyy bändeineen Ääniwallissa, olivat fiilikset ristiriitaiset. Kyllä, keikalle pitää ehdottomasti päästä. Vaan kyllä on maine katoavaista. Queensrychen keulilta melko pienelle klubille esiintymään. Vaan, jos tuo ei ole hänelle ongelma, enpä aio tehdä siitä murhetta itselleni. Näkeepä artistin lähempää.

En tiedä miksen osaa katsoa keikkojen lämppäritietoja. Ennakkotiedoissa luki keikat 20 ja 21. Ajattelin, että Rage for Order kasilta ja Empire ysiltä. Hosuin kiireellä mestoille. Myöhästyin. Jukratutti. Kun pääsin sisään lauteilla oli Leksi. M’täh!

Leksi oli monikansallinen kokoonpano. Soittajia oli ainakin Irlannista, Skotlannista ja Valloista. Jos musiikki on parasta livenä, en välttämättä halua kuulla tätä bändiä missään muussa formaatissa. Musiikissaan oli jotain samaa kuin vuosituhannen alun Queensrychessä. Eli se ei oikein lähtenyt. Solisti vaikutti vähän epävarmalta sen suhteen pitääkö ärjyä vai laulaa nätisti. Jäi olo, että lisää treeniä ja monipuolisempia kappaleita.

Arvasinhan minä, että ainakin osa Leksin porukasta tulisi takaisin lavalle illan pääesiintyjän kanssa. Näin kävi. Toinen kitaristi oli vaihtunut, kun Walk In The Shadows alkoi.

Ai, että lähti hienosti! Ihmettelin Geoffin ääntä 1988 Helsingin jäähallissa ja ihmettelin sitä 2023 Ääniwallissa. Miten voi olla? Eturivin kaverilla oli puhelimessaan kuva vuoden 1986 QR-keikan lipusta. Lämppäsivät tuolloin Bon Jovia. Nyt ei tarvittu enempää lämpöjä. Äijäsoija tuoksui jo valmiiksi. Jännä tuo Ääniwallin hajumaailma.

Rage for Order on upea levy. Se on Tatea lainaten tumma, synkkä ja futuristinen. Sen esittäminen vaatii eläytymistä. Siinä onnistuttiin. Soundimaailman olisi suonut olevan vähän paremmin kohdillaan. Aika hyvä silti. Tauko.

Empire oli itselleni iso levy. Sen kuuntelemisesta oli silti kulunut aikaa. Jotenkin A-puolen biisit olivat selkäytimessä. Oi että toimivat hyvin. Tate kaivoi saksofoninsa esiin Thin Linen ajaksi. Hyvin töräytteli. Kiva lisä. Empiren uutiskatsaus oli jätetty pois. Olivat ehtineet vanhentua.

Silent Lucidity on yksi maailman hienoimmista kappaleista. Se oli iso biisi Queensrychelle Amerikassa. Ehkä se isoin. Taas Tatea lainaten sen soidessa on tehty vaikka mitä, mm. lapsia. Ennen biisin alkua Geoff ehti kertoa pitkän tarinan Suomen Lapin lomastaan. Kiva että viihtyi. Harmi, että korona pilasi tunnelman.

Resistancesta eteenpäin Empire on minulle vähän täytettä. Porukka jaksoi laulaa mukana kiitettävästi. Levyn viimeinen biisi Anybody Out There oli yksi illan kohokohdista. Kyllä toimi mahtavasti!

Encorelle oli kovat odotukset. Olivat soittaneet aiemmin Queen of the Reichia. Olisi kelvannut. Tate kysyi mitä haluaisimme kuulla. Joku tilasi Eyes of the Strangerin. Se saatiin. Ei se ihan täyttymys ollut, mutta oikein kunnollinen päätös upealle illalle. Koskahan olisi The Warningin ja Operation Mindcrimen vuoro? Entä Promised Landin?

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email