Slash the Smile – We All Smile
Liekö Slash The Smile napannut nimensä Parker Finnin leffasta Smile? Elokuvan alussa Laura Weaver tulee psykiatri Rose Cotterin vastaanotolle kertomaan, että ilkeästi hymyilevä hahmo riivaa häntä. Hetken kuluttua hän veistelee naamaansa korvasta korvaan ylettyvän hymyn. Sattumaako?
Yhtä väkivaltaisesti alkaa jyväskyläläisen Slash The Smilen ensimmäinen kokopitkä. No, pitkä ja pitkä, levy kestää karvan yli 33 minuuttia. On riittävästi. Ei oteta övereitä. Brasiliassa ihmisten kimppuun käyvien haiden verestä mitataan kokoajan suurempia huumemääriä. Mieti itsesi uimassa moinen valtameren mörkö perässäsi, niin saat idiksen levyn alun tunnelmasta. On syke koholla. Väkivalta ja sillä uhkailu ovat läsnä vahvasti myös sanoituksissa. On kuvausta mm. rikollisjengin toiminnasta ja sarjamurhaajan aatoksia. Kiva.
Jos johonkin bändiin osaan Slash The Smilea verrata, niin ruotsalainen Mary Beats Jane tulee oikeastaan ainoana mieleen. Vimma on samaa tasoa, ja tuo oli äärimmäinen kohteliaisuus. Kaiken paahtamisen seassa pianovetoinen Shadowcast on jylhä yllätys. Ääripäät korostavat toisiaan. Ei ole vaniljaa tällä levyllä.
Parkerin pätkässä kaikki hymyn nähdeet, jähmettyivät, hymyilivät ja riistivät henkensä. Niinhän se on, että lopussa me kaikki hymyilemme osaksi hiilikiertoa. Sitä ennen olisi kiva nähdä Slash The Smile keikalla.
Tero Honkasalo