Devin Townsend – Powernerd
Devin Townsendin uusi levy on fanipojalle aina tapahtuma. Pitää osata odottaa ihan mitä tahansa. Miehellä on oma tyylinsä tehdä minkä tahansa tyylistä musiikkia.
Powernerd alkaa hilly billy – rockilla. Levyn nimibiisi on menevä ja varmasti hupaisa esittää, mutta mutta, ei ihan sitä mitä odotin. Ei pidä odottaa! Sitä saa mitä sattuu tulemaan. Falling Apart on kaunis slovari, Oceania tuli mieleen. En halua tarkistaa kuinka pieleen ajatukseni menivät.
Seuraavana rokataan taas ankarasti. Tuleeko Knucledraggerista jopa White Zombie mieleen? Rumia sanoja viljellään taajaan. Gratitude on jo toinen rauhallinen, mutta vuoren korkuinen kappale. Montako lauluraitaa voi käyttää, niin että joku ne erottaa? Dreams of Light on utuinen välisoitto. Ubelia on tuttua Deviniä. Kaunista ja vahvaa yhtä aikaa. Myös Jainism menee osastoon tätähän sen piti olla, tämä kelpaa.
Devin soittaa levyllä aika paljon akustista kitaraa. Sen taustalle on äänitetty ties kuinka monta kerrosta koskettimia. Younger Lover voisi toimia ihan pelkällä kitarallakin.
Glacierin alku on juuri niin valtava ja mahtipontinen kuin nimensä antaa ymmärtää. On raskasta doomia. Synkän vastavoimana toimii taas akustinen kitara.
Goodbye on lähtökohtaisesti hyvinkin simppeliä rokkia, joka on kuitenkin onnistuttu kuorruttamaan amerikkalaisten täytekakkujen ja joulukuusten tyyliin. Enemmän on paljon enemmän. Ja soolo on hieno.
Ruby Quaker on oodi kahville. Kantrihassuttelua ja blast beatia levyn loppuun. Ilmeisesti oli pakko.
Powernerd on raikas Devin Townsend -levy. En usko että tekijäkään pahemmin kiristeli tätä säveltäessään. Kuulostaa rennolta. Ei se silti hänen parhaiden kokonaisuuksien joukkoon nouse, vaikka kyllä näitä mielellään hetken kuuntelee. Pakollinen vain tosi koville faneille.
Tero Honkasalo