Enforced – War Remains
Oliko Lady Gaga, joka vastasi syytöksiin, että hän olisi pöllinyt jotain Madonnalta, sanomalla, että se oli tribuutti? Slayer voi olla kuopattu, mutta Enforced on se mörkö, joka kummittelee kappelissa. Riffit elävät ja voivat hyvin. Mitä sitten, jos ne ovat kunnianosoitus edesmenneelle mestarille?
Jo edellinen Enforced-kiekko, vuonna 2021 ilmestynyt Kill Grid aiheutti vakavaa niskasärkyä. Kyllä! Head banging käy myös ilman tukkaa. Ai ette usko? Kysykää Kerry Kingiltä! War Remainsin, joka on yhtyeen kolmas kokopitkä, väitetään olevan jopa edeltäjäänsä parempi. Ei ole kuulemma niin paljon hierottu studiossa. On soitettu livenä purkkiin. Niin ennen tehtiin. Ja pelkkää hyvää tuli.
Heti avausraita Aggressive Menace osoittaa, että ovat tosissaan. Extreme Aggression ja niin poispäin. Vartti haarukalla naamaan vai tunti turpaan? Valinta on sinun. Niska tulee muuten taas kipeäksi. Pull off -riffejä viljellään taajaan. The Quickeningillä kuullaan ride-pellin kilkutusta Lombardon tyyliin. Nämä kitarasoolotkin. Ai, että Hanneman olisi ylpeä.
Laulaja, tai tässä tapauksessa pitää kaiketi puhua karjujasta, Knox Kolby on kuin Paul Baloff -rokotteen saanut Max Cavalera. ”Why so heavy?” Hanged By My Hand saa hymyn huulille. Voiko näin hyvää edes olla? Kuolinko ja synnyinkö uudelleen?
War Remains on vähän reipas puoli tuntia pitkä tai lyhyt. Sillä on kuitenkin ihan kaikkea mitä thrash-levyltä vaaditaan. Nopeiden pyrähdysten vastapainoksi sillä on pari kolme isompaa biisiä, War Remains, Mercy Killing Fields ja Empire. Ei vähän yli 2-minuuttinen Ultra-Violence ihan Dittohead ole, mutta samaan fiilikseen sillä pääsee. Levyn päättävän Empiren luulisi tuovan mieleen videon, jossa bändi soittaa Egyptin pyramideilla. Selvä kunnianosoitus.
Tero Honkasalo