Iconic – Second Skin

Tätä konseptia kokeiltiin jo 90-luvun alkupuolella. Silloin Whitesnakesta työttömiksi jääneet soittajat perustivat uuden bändin ilman David Coverdalea. Manic Eden teki levyn ja katosi sitten nopeasti, kun Whitesnake vähän yllättäen lähtikin Greatest Hits -kiertueelle.

Nyt Whitesnake on viimeisellä kiertueellaan. Iconicin soittajista Joel Hoekstra ja Tommy Aldridge ovat sillä mukana. Tämän yhtyeen basisti Marco Mendoza soitti aikoinaan Coverdalen soololevyllä ja parilla Whitesnake-kiertueella. Toinen kitaristi ja laulaja Michael Sweet on tuttu Stryperistä ja monesta Frontiers-projektista. Sellainen tämäkin on. Varsinainen solisti tällä levyllä on Ingloriouksen Nathan James.

Supergroup-sana on mainittu lehdistötiedotteessa. Odotukset ovat sen mukaiset. Miten käy tältä porukalta raskas rock? Manic Eden luotti enemmän bluesiin kuin tukkaheviin. Kun Whitesnake otetaan vertailukohdaksi tämä levy on lähempänä Slip Of The Tonguen turboahdettua kuin vaikkapa Ready an’ Willingin orgaanista materiaalia. Ja hyvä niin.

Second Skin on vallan mietitty ja linjakas kokonaisuus. Punaisen langan alku on 1987 ja se loppuu jo mainittuun Slipiin. Mukana on myös biisejä jotka olisivat olleet kotonaan Whitesnaken viimeisimmällä levyllä. Sillä oli toki käytössä tuo samainen naru.

Second Skinillä viljellään siis likipiti riffejä. Toisaalta seassa on ihan geneerisiä hard rock -kappaleita, mutta kun ne esitetään John Sykesin ja kumppaneiden tyyliin, ne sopivat ihan hyvin mukaan. Kuunnelkaa All I Need. Eikö vain olen Sykesilta kuulostava kitarasoolo? Nowhere To Runin alku huutaa Steve Vai! Materiaali on tasalaatuista, joka on sekä hyvä että huono juttu. Kaikki kärsii kuunnella, mutta hittejä ei pomppaa esille.

Nathan laulaa vallan komeasti. Ei ollut yllätys. Parhaiten onnistuvat kuitenkin ne kappaleet joilla hän jakaa mikin Michaelin kanssa. Niissä on tarttuvimmat koukut ja jotenkin enemmän syvyyttä. Vaikka Slip ei omiin Whitesnake-suosikkeihin kuuluisikaan, on tämä silti ehdottomasti tarkistamisen arvoinen levy, varsinkin jos rinnassa pumppaa yhtään hard rock -sydän.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email