Jeff Scott Soto – Complicated

Jeff Scott Soton täytyy olla onnellinen mies. Hän tekee työkseen sitä mitä rakastaa. Uskon, että ei ole levyä jonka tekemistä hän olisi pahemmin katunut. Kovin monenlaista materiaalia hänen uransa varrelle on jäänyt. Ja jos hänen tekemisiä yhtään osaan ennustaa, niin jos jonkinlaista on vielä tulossa.

Mutta onhan se väkisin Complicated, kun Jeffin veroinen solisti yrittää selittää mikä hänen tyylinsä on. No, siinä on progea, metallia, heviä, hard rockia, funkia, soulia, jopa jatsia joskus. Mies on siunattu äänellä, jolla voi esittää mitä tahansa vakuuttavasti. Jos haluaisi haastaa, se puhelinluettelo tulee väkisin ensimmäisenä mieleen.

Soololevynsä ovat olleet pääasiassa hard rockia. Aika paljon Talismanin kuuloista. Tsekatkaa pari levyä taaksepäin niin ymmärrätte mitä selitän. Ja tuo muuten tarkoittaa tänä päivänä aika paljon italialaisen kuuloista sellaista. Sikäläiset luottomiehet ovat taas mukana. Tyyli on ennalleen. Samoin materiaalin taso. Olisiko jopa edellistä korkeammalla?

Mitä sitten on tarjolla? Reippaalla hard rockilla lähtee, siitä funkrockin kautta pari menoraitaa lisää. Until I See You Again on pompöösi pianoslovari 80-luvun pörrötukkatyyliin. Sitäkin Jeffillä riittää. On hunajata. On sitä sielua.

Nimiraita on laitettu puoliväliin. Se ja seuraavana kuultava Don’t Look Back sulautuvat kivasti yhteen. Ovat sukulaiset. Muutenkin levyllä on hyvä flow. Kappaleet eivät ole samanlaisia, mutta mikään ei töki, ei tee mieli skipata.

On käsittämätöntä kuinka laadukasta musiikkia Jeff Scott Soto ja Alessandro Del Vecchio tekevät levy toisensa perään. Tiedän, että myös Ale rakastaa työtään. Se kuuluu. Myös muut muusikot ovat ammattilaisia.Tällä kertaa mukana olivat Fabrizio Sgattoni kitarassa ja Edu Cominato rummuissa. Keikka näiltä olisi enemmän kuin kiva.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email