Rainbow – Long Live Rock And Roll

Tämän levyn äänittäminen kesti bändiltä erittäin pitkään erinäisten miehistöongelmien takia. Kun bändi aloitti helmi-maaliskuussa 1977 harjoitukset, Jimmy Bainin tilalla oli hänen edeltäjä, ensimmäisellä Rainbow-levyllä soittanut Craig Gruber ja koskettimissa jo edellisenä kesänä kontaktoitu Roxy Music’in Eddie Jobson. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan saanut paikkaa sillä Ritchie Blackmore päätyi palkkaamaan koskettimiin joulukuussa bändistä erottamansa Tony Careyn. Bändin suunnattua Pariisin lähellä sijaitsevaan Strawberry Studioon bassossa oli ex-Colosseum ja ex-Heep-mies Mark Clarke.

Long Live R&R:in äänityssessio ei ollut kovinkaan tehokas vaan bändi keskittyi enemmän pelailemaan ulkona jalkapalloa ja varsinkin Cozy Powell ja Ritchie Blackmore suuntasivat tarmoaan avoimesti vihaamaansa Tony Carey’iin. Hän joutui sessioiden aikana useasti erilaisten käytännön pilojen kohteeksi ja lopulta lähti juoksien ranskalaisesta linnasta, ja samalla bändistä. Sitä ennen Blackmoren vanha ystävä Clarke oli saanut kenkää ja Ritchie soittaa bassoa ainoakin neljällä biisillä. Sessioiden päätyttyä bändillä oli valmiina seitsemän biisiä, joiden heinäkuussa 1977 tehdyn raakamiksukset sisältävät mainittujen muusikoiden työn tuloksen.

Levyn oltua noin 80% valmis, bändi palkkasi basistikseen australialaisen Bob Daisleyn ja vakituiseksi kosketinsoittajakseen kanadalaisen David Stonen. Tällä porukalla bändi harjoitteli elokuussa Sheppertonin filmistudioilla Helsingistä syyskuussa alkavaa Euroopan kiertuetta varten. Levyn vuonna 2012 ilmestyneellä deluxe editionilla on näistä harjoituksista biisit Kill The King ja sen nimiraita.

Syksyn Euroopan kiertueen jälkeen bändi viimeisteli albumin (missä, sitä en tiedä), mutta todennäköisesti bändin kiertueaikataulun takia sen ilmestymistä siirrettiin huhtikuulla 1978. Keikoilla testattu uusi kokoonpano äänitti vain yhden kappaleen albumille, mutta se onkin yksi levyn ehdottomista kohokohdista. Gates Of Babylon lienee ainoa biisi, jolla kosketinsoittaja David Stonen soittaa, mutta Bob Daisley on kertonut soittaneensa muutamaan kappaleeseen uuden bassoraidan.

Tutustuin itse Long Live Rock ‘n’ Roll -levyyn vasta vuonna 1982, joten en osaa sanoa miten bändin fanit ottivat sen ilmestyessään vastaan. Vaikka kyseessä on erinomainen hard rock -levy, minusta se ei millään kykene vastaamaan edeltäjänsä Rainbow Rising’in huikeaan tasoon. Long Live Rock ‘n’ Roll -levyn avaa rautainen studioversio edeltäneillä kiertueilla soitetusta Kill The King. Toinen keikkasettiin päätynyt biisi, Long Live Rock ’n’ Roll on sekin onnistunut veto, aivan kuten L.A. Connectionin ja jo mainittu Gates Of Babylon.

Bändi esiintyi lokakuussa 1978 semilivenä amerikkalaisessa musiikkiohjelmassa Don Kirchner’s Rock Concert. Vaikka musiikki tulee playbackinä, Dion lauluraita on tallennettu toukokuussa tehdyssä äänityksessä. Long Live R&R, L.A. Connection ja Gates Of Babylon promovideot julkaistiin 2006 Live In Munich 1977 DVD:n extroina, mutta mainitulla deluxe-tuplalla on niiden lisäksi kahdesta jälkimmäisestä käyttämättä jääneet versiot.

Polydor Records julkaisi 2000-luvun alussa koko Rainbow -kataloogin remasteroidussa muodossa. Deluxe edition on silti suositelta hankinta erityisesti albumin ensimmäisen miksauksen johdosta. Myös levyn vuonna 2010 julkaistu uusi LP-painos on suositeltava.

Petri Myllylä


Long Live Rock’n’Rollilla Rainbow otti hieman etäisyyttä miekka ja magia –linjaan. Ranskassa, Château d’Herouvillessa äänitettyä albumia ei oltu juuri suunniteltu etukäteen, mikä selittää albumin hajanaisuutta. Varsinkin Ritchie oli kertomansa mukaan innostuneempi jalkapallosta kuin levynteosta. Ja basisteja ja urkureita ehti osallistua levyn äänityssessioihin enemmän kuin kansitekstit antavat ymmärtää. Kaiken lisäksi äänityspaikkana toiminut linna tuntui olevan pahojen henkien asuttama. Linnassa pidetyn spiritistisen istunnon aikana yksi hengistä esittäytyi Baaliksi, kaaoksen tuojaksi. Levyn äänityksiä vaivanneiden vaikeuksien johdosta kansiteksteissä lukee: ”No thanks to Baal”.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta jotkut levyn kappaleista ovat hyviä esimerkkejä Rainbow’sta parhaimmillaan.

Levyn nimikappale on paras suora rock-kappale jonka yhtye sai vuosien varrella aikaan. Gates Of Babylon on itämaisen tunnelmansa ja hienon kitarasoolonsa ansiosta Rainbow’n tyylikkäin rock-eepos kun taas levyn päättävä Rainbow Eyes yllättää esittelemällä Blackmoren ja Dion hempeilemässä jousien ja huilun säestyksellä. Ja L. A. Connectionin riffi taisi olla Ritchien mielestä hyvä, sillä hän käytti sitä uudestaan lähes sellaisenaan 15 vuotta myöhemmin Purplen The Battle Rages On –albumilla. Toisaalta taas osa levystä on melko persoonatonta hardrockia.

Blackmoren, Dion ja Cozy Powellin muodostama Rainbow’n peruskolmikko oli saanut tehtyä kolme mainiota albumia, mutta Long Live Rock’n’Rollin myötä myös tämän joukon suhteet alkoivat tulehtua. Blackmore halusi siirtyä kaupallisempaan suuntaan samaan aikaan kun Diosta ja Powellista alkoi tuntua siltä ettei heidän panostaan yhtyeessä arvosteta tarpeeksi. Dion viimeinen Rainbow-albumi on joka tapauksessa hieno testamentti hänen ajastaan yhtyeen laulajana.

Add a comment
Your name
Your email