Sabu – Banshee

Mitä tulee mieleen, kun sanotaan nimi Paul Sabu? Aivan. Aivoissa lyö apina lautasia kuin Homer Simpsonin päässä konsanaan. Jos oikein pinnistää, kitaristi, laulaja ja AOR tulevat mieleen. Siinä se. Olenko sivistymätön? Oletko sinä?Levy-yhtiö oli sen verran avulias, että laittoi miehen tärkeimmät saavutukset listana. Miltä kuulostaa 14 platina- ja 11 kultalevyä? Juu, eivät ole kaikki omilta kiekoilta, mutta kun työskentelee Bowien, Madonnan, Alice Cooperin tai vaikka Shania Twainin kaltaisten tähtien kanssa, saa itsekin kimallusta ja loistetta. Saa taaloja ja duuneja.

No entäs tämä uusi levy, mistä on kotoisin? Taas se Adult Oriented Rock tulee ensimmäisenä mieleen. Mitä moinen edes on? Kuvittelen, että termi kehitettiin 80-luvulla kuvaamaan niitä melodista hard rockia soittavia bändejä jotka saivat radiosoittoa. Nuoriso kuunteli NWOBHM-yhtyeitä tai aloittelevia thrash metal -orkestereita. Eli AOR oli mutsin ja faijan musaa, kun junnut kuuntelivat raskaampaa.

Banshee on lajissaan todella hyvä. Heti avausraita Blinded Me vie kasarin alkuun. Michael Schenker Groupin ja Alcatrazzin ensimmäiset levyt tulevat mieleen. Mistä aasinsiltana, Sabun kaverina tällä levyllä häärii Barry Sparks, joka soitti 90-luvun lopulla MSG:ssä. Sabun äänessä on jotain samaa raakuutta kuin Graham Bonnetilla. Sopii, toimii.

Back Side Of Water on sen verran rankka, että siitä olisi pitänyt myös perheen nuoriso. Kappale on merkitty Sabun ja edesmenneen Quiet Riot -rumpali Frankie Banalin nimiin. Kiipparit ovat sillä kivasti mukana. Desmond Child tuli kuuluisaksi tarttuvien kertosäkeiden keksijänä. Sabu pärjää. Kuuntele Skin To Skin, jos et usko. Vai jäikö yli joltain Cooperin levyltä?

Sparks teki töitä myös Ted Nugentille. Rock voisi olla hänen levyiltään. Niiltä vanhoilta kunnollisilta. Nyt kun Yle on lopettamassa kanavia on hyvä vaatia Turn The Radio On. Jotenkin ei lähde. Tyylillisesti ollaan tultu 80-luvun lopulle. Myöskään Dirty Money ei käy. Korruptio kielletty. AC/DC-mainen Midnight Road To Madness on hyvä ja sähäkkä Rock The House matkii Saxonia. Niin se kävi monelle 80-luvun bändille, päätyivät esikuvista seuraajiksi. En tiedä onko Bansheen aikamatka vain minun päässäni, mutta minä nautin. On hyvä levy. Lajissaan. Mikä se sitten onkin.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email