Edge Of Forever – Ritual

Sitä miettii jättävätkö musiikkia ammatikseen tekevät parhaat biisit ja ideat itselleen. Ja toisaalta mielessä käy, minkä verran artisti vaikuttaa tilaustyön lopputulokseen. Oli miten oli, Frontiersin hovisäveltäjän Alessandro Del Vecchion bändi Edge Of Forever on tehnyt jo kuudennen levynsä. Ale laulaa ja soittaa koskettimet. Epäilen, että biisien tekstit ovat hänen käsialaansa. Hän kertoo tarinoita ja tällä levyllä on sellainen. Musiikin bändi on tehnyt yhdessä.

Keitä siis on mukana? Kitaristi Aldo Lonobilen soittoa on voinut kuulla Geoff Taten luotsaama Sweet Oblivionin levyllä. Nik Mazzucconin basso soi progea esittävän Labyrinthin ja hard rock -ryhmä Sunstormin albumeilla. Marco Di Salvia lyö rumpua esimerkiksi Hardlinen viimeisessä kokoonpanossa. Tekijämiehiä kaikki. Ei kai kukaan moista epäillytkään?

Yleensä levyt avaa vahvin kappale, nopea tai muuten kuulijan hyvin mukaansa nappaava. Where Are You? ei varsinaisesti täytä noita kriteerejä. Vaan kun se aloittaa kertomuksen, sitä ei ole voitu laittaa muualle. Water Be My Path on vähän samaa osastoa. Hammond lupailee hyvää. Saamamme pitää. Yllättävän suorassa kappaleessa on erinomainen kertosäe. Toimii.

Olen pyytänyt, kärttänyt, tivannut ja vaatimalla vaatinut Alelta progea. Nyt tulee. Nopea ja mukavan ärhäkkä Freeing My Will antaa jo vähän esimakua. Lisää myöhemmin. The Last One jatkaa energisesti. Love Is The Only Answer on levyn mahtiballadi. Kuka sanoi Journey? Saahan vähän makeaa olla mukana, varsinkin kun kitarasoolo on hieno.

Forever’s Unfolding on raskas. Tästä bändistä on moneksi. Kaikkine sooloineen, tällä hetkellä, tämä on suosikkini. Olisi toiminut myös Jornin levyllä. Saatoin vastata arvion alun pohdintaani.

Sitten vielä seitsemään osaan pilkottu Ritual. Jostain syystä mieleeni tulee Queensrÿche. Musiikki on sellaista aavistuksen teatraalisesti esitettyä, ei liian metallista, mutta ei myöskään mitenkään ylipompöösiä. Saiko kukaan kiinni siitä mitä tarkoitin? Basso määrää!

Ai se tarina? En tietenkään spoilaa. Ottakaa itse selvää. On mielestäni hyvin tähän aikaan sopiva juoni. Eikä ole liian ilmiselvä. Ei ole kertakäyttöinen. Frontier julkaisee harmillisen paljon levyjä, jotka kuuntelee kerran tai pari. Ritualin pariin uskon palaavani usein.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email