Decapitated ja Unknown Subject, Ääniwalli, Helsinki 27.2.2023
Decapitated Ääniwallissa. Ensimmäinen kerta molempia. Ei ollut bändille. Soittivat jo viime vuonna festareilla samassa paikassa. Useimmille jälleennäkeminen oli iloinen.
Mutta nyt hyppään asioiden edelle. Jos olisin lukenut lippuni tarkemmin, olisin huomannut, että keikalla oli lämmittelijä.
Unknown Subjectin rumpusetti oli vakuuttava. Mukana oli myös elektroniikkaa. Jotain kivaa introa tai muuta olisi tiedossa. Myös keihästäjien työvälineet näyttivät hyvinkin ammattimaisilta. Kieliä oli melkein enemmän kuin kahdessa kädessä sormia. Siltä ainakin näytti.
Orkesterin saapuessa lavalle tuli vahva deja-vu legendaarisesta Lepakosta. Metal Massacreissa esiintyi samannäköisiä bändejä. Olivat tuskin parikymppisiä. Nämä olivat kyllä aikamiehiä. Yleisön hiki oli kuitenkin sitä aitoa teiniangstin puristamaa. Samaa kuin 80-luvun lopussa. Ihana elämä. Kiitos, että päästit tuosta ajasta eteenpäin.
Unknown Subject soitti väkevää dödöä. Solisti Kalle Pennasen ääni on hyvä. Pidin erityisesti niistä kiihkeämmistä kohdista joissa hän karjui kuin henkeä olisi viety. Bändin selkäranka ja kivijalka on rumpali Timo Häkkinen, joka tykitteli silmät välillä muljahdellen sen minkä irtokarkkien syömiseltä ehti. No ei syönyt. Yleisön vitsi.
Paras kappale taisi olla se, joka esiteltiin:”Lähtee kuin ryssä Khersonista.” Hymyilytti vielä pitkään. Hyvä setti.
Sitten se Decapitated. Roudasivat itse. Nöyriä duunareita. Kun Wacław “Vogg” Kiełtyka oli saanut pedaalinsa valmiiksi, valot pois ja From The Nothingness With Love introna. Sitten täysillä Cancer Culturen kimppuun. Ihan älytön mylly heti alusta asti.
Solisti Rafał “Rasta” Piotrowskilla oli roudauslaatikko lavan etureunassa. Sen päälle oli hyvä laittaa jalka ja sitten paiskoa yli metrisiä rastojaan. Tuskin oli biisi loppunut, kun hän tuli tarjoamaan nyrkkiä. Fist bump! No totta kai. Koronan jälkeen rohkeaa. Hän otti muutenkin hyvin yleisöön kontaktia. Jos yleisön voi ottaa hyppysiinsä ja laittaa sen syömään kädestään, Rasta teki juuri niin. Karismaattinen kaveri ja karjumishommassaan aivan suvereeni.
Setissä oli mukana paljon Cancer Culturen biisejä. Ei haitannut. Tunnen ne paremmin kuin yhtyeen klassikot. Anticultilta toivoin Kill the Cultia, sain Earth Scarin. Enpä väitä olevani pettynyt. Muista vanhoista ralleista Spheres of Madness potki kovimpaa. Sen aikana pitti äityi aika riehakkaaksi ja jotain osui päähäni. Onneksi ei sattunut, eikä mitään lentänyt lavalle.En ole päättänyt onko Iconoclast vai Last Supper suosikkini Cancer Culturelta. Ensimmäinen toimi upeasti ilman Rob Flynniakin.
Organic Hallucinosis on levy, joka pitää ottaa haltuun. Ainakin bändi ja fanit arvostavat. Siltä poimitut Day 69, juu rumpusoolo tuli, ja Post (?) Organic päättivät setin. Jäi nälkää. Planet Caravan nauhalta ja tyytyväisenä kotiin. Tämä ryhmä pitää nähdä pian uudelleen. Ja Ääniwallista jäi yhtä hyvä mielikuva.
Tero Honkasalo