Sabbath Bloody Sabbath




Muistaakseni diggailin viisitoistavuotiaana Beatlesia, Policea ja Blondieta kunnes 1981 löysin vanhempien kavereiden avustuksella raskaamman rockin bändejä. Lyhyessä ajassa lainasin ja/tai äänitin heiltä kymmenien eri bändien levyjä. Naapurissa asuva kitaristi diggaili Black Sabbathin uusia levyjä, mutta löysin niiden lisäksi bändin vanhempaa materiaalia. Sabbath Bloody Sabbath erottui erillaisuudessaan, ja siitä tuli hetkeksi eniten kuuntelemani levy. 

Kesällä 2014 Facebookin Sabbath-ryhmässä keskusteltiin tästä albumista ja kävelin levyhyllyn eteen etsimään sitä. Olin hankkinut 2001 bändin vinyyleitä, mutta yllätykseksi en omistanutkaan Sabbath Bloody Sabbath LP:tä. CD-hyllystä se toki löytyy, mutta haluan monistaa analogiaikakauden mestariteokset vinyylinä, myös tämän. Hankkimani 1973 UK-vinyyli soi hienosti ja albumi kuulostaa yksinkertaisen loistavalta. Naapuristudiossa työskennellyt Rick Wakeman tuo soitollaan bändiin hyvän lisän.

Levyn 1980-luvun CD-painokset kuulostivat karmeita, mutta 1996 remasterointi kuulosti jo kohtuullisen onnistuneelta. Amerikassa vuonna 2004 julkaistu Black Box on tarkoitettu hifistelijöille (kuten minä). Se sisältää kaikki Ozzyn aikakauden kahdeksan levyä remasteroituna alkuperäisistä masternauhoista, 80 sivuisen kirjan sekä DVD. Suosittelen tämän laatikon hankintaa kumminkin vain hardcore-faneille.

Petri Myllylä

 

Tämä on Ozzyn aikaisen Black Sabbathin viimeinen klassikkolevy. Kappaleita ei ole tehty pelkästään raskaiden kitarariffien ympärille, vaan sovituksissa on nähty vaivaa. Myös yhtye itse oli kehittynyt muutamassa vuodessa huimasti. Esim. Spiral Architectin kaltaista, jousisovituksin koristeltua sävellystä on vaikea uskoa Paranoidin ja Master Of Realityn levyttäneen nelikon tekemäksi. Kaikesta huolimatta Sabbath Bloody Sabbath on oman identiteettinsä säilyttänyttä sataprosenttista Black Sabbathia.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit