Blueprint




Rory Gallagherin soolobändiin tuli kesällä 1972 uutena miehenä rumpali Rod de'Ath, joka korvasi Wilgar Campbellin. Bändin ainoana perheellisenä miehenä Wilgarilla oli ollut vaikeuksia päästä keikoille ja Rod saikin tuurata häntä muutamaan otteeseen ennen vakipestiään. Rumpalin vaihtoa suurempi muutos oli Rodin entisen soittokaverin, kosketinsoittaja Lou Martin'in liittyminen bändiin. Kahden sooloinstrumentalistin bändi kuulostaa luonnollisesti erilaiselta kuin mitä ilmaisultaan suppeampi trio. Rory antaa myös reilusti tilaa Martinin pianotyöskentelylle.

Blueprint nousi Englannin listoilla 12. sijalle, joka on Roryn korkeimmalle noussut levy. Se ei silti kuulu omiin Gallagher suosikkeihini. Kitaristin taustavoimat ovat myöhemmin syyttäneet levy-yhtiötä julkaisun hätiköinnistä ja turhasta hopusta koska se halusi keväällä julkaistun liven perään mahdollisimman nopeasti uutta myytävää. Mukana on monen tyylistä musiikkia, aina sen päättävään countryballaadiin If I Had A Reason. Ehkä hienokseltaan liian pitkä Seventh Son Of A Seventh Son ja Banker's Blues ovat seuraavalle Irish Tour -livelle päätyneen avausraidan Walk On Hot Coals'in kanssa  Blueprintin terävintä kärkeä. Samaan sakkiin voi laittaa myös hyvän rockbiisin Hands Off.

Blueprint remasteroitiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 ja toinen kierros koitti marraskuussa 2011. Molemmat CD:t julkaistiin samoilla bonusbiiseillä Stompin' Ground ja Treat Her Right. Todennäköisesti molemmat biisit tulevat Blueprintin äänityssessioista. Vuoden 2012 Calling Cardilla oelva balladi Where Was I Going To? tulee sekin Blueprintin sessioista. Tällä kertaa Sony oli kiinnostunut myös meistä vinyylifaneista. 

Petri Myllylä

 

Blueprint on aina tuntunut minusta välityöltä. Yhtenä syynä tähän saattaa tosin olla se, että ostin sen aikoinaan myös mainion Tattoo-albumin sisältäneen tupla-cd:n osana. Levy on kyllä tasainen kokonaisuus, mutta yksikään kappale ei nouse Roryn klassikkojen joukkoon.

Kokoonpano oli muuttunut radikaalisti, eikä työnjako ehkä ollut aivan selvillä. Levyn parhaita kappaleita ovat Walk On Hot Coals, sympaattinen kitarainstrumentaali Unmilitary Two-Step sekä sanoituksiltaan hulvaton lainabiisi Banker's Blues. Vaikka Rory pysyikin koko ikänsä vanhanapoikana, kuulostavat tuon viimeksimainitun kappaleen opastukset avioliittoon aikoville nuorille miehille vakuuttavilta.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit