Irish Tour '74 (DVD & CD)




Rory Gallagher sanoi usein ettei saa studiolevyihinsä samaa intensiivisyyttä kuin mitä kokee keikoilla suorassa vuorovaikutuksessa yleisöönsä. Ehkä siksi mies julkaisi keväällä 1974 vain kahden studioalbumin jälkeen uuden keikkadokumentin. Toki tämän albumin julkaisuun taisi vaikutti myös se, että ohjaaja Tony Palmer kuvasi kiertueesta elokuvaa. Vaikka leffassa nähtävät 9 keikkataltiointia eivät kaikki ole samoja kuin alkuperäisellä tuplalivellä, voi näitä kahta julkaisua pitää silti saman perheen vesoina. Itse olen nähnyt leffan vain muutamaan otteeseen, mutta Irish Tour '74 -vinyyli on itselleni se kaikista mieluisin Rory-levy.

Kuten niin moni muukin klassikko-live, myös Irish Tour '74 on laajennettu super deluxe -tasoon. Sen 40-vuotisjuhlajulkaisu sisältää yhteensä 7 audiolevyä sekä DVD:n. Vaikka lukija omistaisi alkuperäisen levyn, ja on ollut siihen tyytyväinen, boxin hankinta kannattaa sillä sen myötä tarjolla on lisää Rory-herkkua. Suurin osa aiemmin julkaisemattomasta materiaalista tosin löytyy Roryn ja hänen trion ensimmäiseltä livelevyltä, mutta nelimiehisen bändin versiot kuulostavat sopivasti erilaisilta kuin pari vuotta aiemmin. Boxin hinta on houkutteleva ja suosittelen fania hankkimaan sen mielummin kuin tyytyä myöhemmin esittelemääni "kevytversioon".

Kiertueen ensimmäinen keikka soitettiin Pohjois-Irlannissa Belfastissa 28.12.1973. Ronnie Lanen äänitysauto ei kuitenkaan ehtinyt paikalle ja niin keikan äänitys tehtiin varakalustolla. Mikään Ulster Hallissa äänitetyistä 16 biisistä ei kuitenkaan päätynyt Irish Tour '74:lle.

Kiertue jatkui uudenvuoden jälkeen Dublinissa, Irlannissa 2.1.1974. Ronnie Lanen äänitysauto ehti paikalle vasta keikan päätyttyä, joten myöskään tämän illan äänitys jäi amatööritasolle eikä niitä käytetty alkuperäisellä Irish Tour -levyllä.

Kiertueen kolmas, ja viimeinen pysähdyspaikka oli Roryn nuoruuden kotikaupunki Irlannin Cork. Bändi esiintyi kotiyleisölle City Hallissa tammikuun kolmas ja viides päivä. Niiden välisenä päivänä se äänitti session samaisessa paikassa. Veikkaan että joku oli kuunnellut kahden ensimmäisen keikan nauhat ja tällä sessiolla haluttiin varmistaa että reissulta saadaan tallennettua riittävän laadukasta materiaalia. Vai olisiko elokuvaryhmä tarvinnut sitä?

Sony julkaisi juhlalaatikon lisäksi suppeamman Irish Tour '74 deluxe-version. Sen materiaali tulee pelkästään Corkin yleisökeikoilta joten sillä ei ole mukana alkuperäisen tuplan viimeistä levypuoliskoa, joka äänitettiin ilman yleisöä. Näistä (Back On My) Stompin' Ground oli ilmestyessään levyn ainoa aiemmin julkaisematon kappale, mutta nykyään sen studioversio löytyy Blueprint CD:ltä. Kolmen vinyylin (tai kahden CD:n) mittaisena, ja kahdeksalla uudella biisillä varustettuna se on fanille ehdoton hankinta. Vasta koko kaksituntisen keikan kuuntelu antaa todellisen kuvan siitä millainen maaginen yhteys Roryllä oli omaan yleisöönsä. Seikka joka toki paljastuu myös Palmerin elokuvasta. Erityisesti Roryn yhteistyö toisen sooloilijan, kosketinsoittaja Lou Martinin kanssa on tällä levyllä hienoa kuultavaa.

Erityisesti Tattoo-levyn materiaalia tuli valittua paljon tälle levylle. Ne toimivat luonnollisesti fanaattisen kotiyleisön edessä loistavasti. Mutta levyllä on mukana Rorylle tyypilliseen tapaan myös covereita, kuten Muddy Waters'in I Wonder Who, Joe Bonamassankin coveroima Tony Joe Whiten As The Crow Flies ja J.B. Hutton Too Much Alcohol. Keskimmäisen herran suurin hitti on Tina Turnerin Steamy Windows. Mikään näistä covereista ei ole kuitenkaan (todennäköisesti tekijänoikeudellisista syistä) mukana elokuvassa.

Tony Palmer dokumentoi kiertueen ja vaikka Irish Tour 1974 elokuva ei sisällä kuin osan keikan setistä, antaa se silti kuvan millaisessa tilanteessa tämä loistava levy aikoinaan äänitettiin. Elokuvan ääniraidalla kuullaan myös kappaleita, jotka eivät päätyneet mukaan alkuperäiselle levylle. Going To My Hometown ja Bullfrog Blues olivat mukana Live In Europella joten niiden tiputtamisen tältä levyltä ymmärtää, mutta Blueprint LP:n Hands Off olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan Irish Tourille.

Rolling Stones etsi vuodenvaihteessa 1974/5 bändiinsä uutta kitaristia. Jeff Beckin, Ron Woodin, Peter Framptonin ja Steve Marriotin lisäksi Rory sekä amerikkalaiset Wayne Perkins ja Harveyn Mandel kävivät koesoitoissa. Silloinen Rollari-basisti piti vuonna 2012 Rorya mukava kaverina, joka ei kuitenkaan sopinut bändin muottiin. 

Record Store Day'nä 18.4.2015 julkaistiin 10-tuumainen EP, jolle laitettiin niitä super deluxella löytyviä ilman yleisöä äänitettyjä biisejä, joita ei oltu aiemmin julkaistu vinyylimuodossa. Kyseinen julkaisu on kuitenkin kiusallisen puolivillainen. Sessio olisi nimittäin saatu mahtumaan kokonaisuudessaan yhdelle LP:lle.

Petri Myllylä

 

Irish Tour lienee Rory Gallagherin tunnetuin levy. "The hardest-gigging man in the World" esiintyy levyllä todellakin maineensa veroisesti. Välillä Rorya kuullaan yksin akustisesti, mutta suurimman osan ajasta osana yhtyettään. Tavallisista keikkalevyistä poiketen levyllä on mukana myös muutama studio-otto. Tässä kohdassa pitää hieman marmattaa uudelleenjulkaisusarjan logiikasta. Just A Little Bit mahtui aivan hyvin edelliselle cd-painokselle, mutta se joutuu tässä tekemään tilaa jokseenkin turhalta kuulostavalle, pariminuuttiselle Maritimelle.

Dvd:näkin julkaistu elokuva ei ole onnistunut sytyttämään minua. Tapahtumia muualla kuin lavalla näytetään mielestäni liikaa, ja koko filmi tuntuu etenevän ärsyttävinä nykäyksinä. Sellaisiahan tuon ajan musiikkielokuvat tuppasivat olemaan, sillä pelkän keikalla esitetyn musiikin voimaan ei ilmeisesti uskallettu luottaa.

Jos haluaa ymmärtää Roryn keikkamaineen syyn, niin Irish Tour '74 on hyvä levy kuunneltavaksi. Keikkojen visuaalinen puoli tuleekin sitten paremmin ilmi joltain muulta kuin Irish Tour -dvd:ltä.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit