Jinx




Vaikka tutustuin tähän levyyn jo 2000-luvun alussa, siihen uppoutuminen tapahtui vasta 2012 hankittuani sen uuden vinyylipainoksen. 

Sony uusintajulkaisi 2012 Rory Gallagherin yksitoista ensimmäistä albumia. Niiden edellisestä julkaisukierroksesta ehti kulua vain 13 vuotta. Itselleni merkittävin seikka asiassa on se että tällä kertaa uudelleen masteroidut levyt julkaistiin myös vinyylimuodossa, joiden masterointityö tehtiin erillään CD-tuunauksesta. Toinen suuri muutos edelliseen päivitykseen on että nyt pitäydyttiin alkuperäisjulkaisujen miksauksissa sekä kansitaiteessa. Vinyyleille ei ole suotta vaivauduttu laittamaan bonuksia, ei edes singlelle jota pidän ikävä asia. 

Petri Myllylä

 

Levyllä on hyviä kappaleita, kuten Signals, Big Guns ja hupaisa The Devil Made Me Do It, mutta jostain syystä en ole päässyt siihen kunnolla sisään. Yhtenä syynä voi olla sekin, että levy on julkaistu useilla eri kappalejärjestyksillä ja satunnaisen tuntuisilla lisäbiiseillä varustettuna.

Ehkä Rorylla itselläänkin oli jotain vaikeuksia levyä tehdessään. Albumien nimet olivat usein viittauksia Roryn omaan elämäntilanteeseen, ja Jinx tarkoittanee huonoa onnea tuovaa taikakalua. Seuraava studioalbumi ilmestyi vasta viiden vuoden kuluttua.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit