Taste: First




Roryn pikkuveli Donal Gallagher oli kitaristin manageri ja hän on hoitanut veljensä julkaisutoimintaa tämän kuoleman jälkeen. Onkin hiukan yllättävää että vasta 2015 Donal julkaisee ensimmäisen kerran Taste-materiaalia. Samaan aikaan markkinoille tuli kaksi tuotetta. Neljän levyn I'll Remember boxilla on bändin molemmat studiolevyt bonuksineen. Kolmas CD sisältää kahdelta 1970 keikalta koostetun livelevyn.

Boxin neljäs levy vie kuulijan bändin alkujuurille sillä siltä löytyvät kaikki ns. Belfast sessionsin demoäänityksen, jotka BASF aikoinaan julkaisi levyllä First. Tämän lisäksi levyllä on myös samoista sessioista julkaistu single. Yhdeksän laadukkaan studioraidan perään on laitettu reilu 20 minuuttia livemateriaalia Woburn Abbey estareilta 1968. Tällä levyllä esiintyy alkuperäinen Taste basistinaan Eric Ketteringham ja rumpalinaan Norman Damery. Vaikka heidät korvattiin astetta kokeneemmilla soittajilla, viimeistään tämä levy todistaa että soittotaitojen perusteella he eivät kenkää sdaaneet. Sen verran hyvältä homma kuulostaa jo bändin tässä vaiheessa.

Petri Myllylä


Ensimmäisen Tasten demoäänityksiä julkaistiin ilman Roryn lupaa 1970-luvun alussa. Nämä nauhat on julkaistu sittemmin useampaan kertaan useilla eri nimillä ja levymerkeillä, välillä Tasten ja välillä Rory Gallagherin levynä. Alkuperäiset vinyylit saattavat olla kiven alla ja hinnakkaita, mutta 2000-luvulla julkaistun cd:n (Rory Gallagher: The First And The Best) saattaa hyvällä tuurilla löytää parilla eurolla Anttilan poistolevyistä. Sisältö on kaikissa täsmälleen sama.

Itse levy on suunnilleen niin rupisen kuuloinen kuin 1960-luvun studiossa tehdyn demoäänityksen voi olettaa olevankin. Tällaiselta viimeistelemättömältä levyltä on kuitenkin helppo havaita Roryn jo jokseenkin valmis tyyli. Tasten kokoonpano on muuten aivan eri kuin myöhemmillä, virallisilla julkaisuilla. Rumpalina oli Norman Damery, basistina Eric Ketteringham.

Mittaa tällä levyllä on kaikkiaan vajaa puoli tuntia, ja se sisältää tiettävästi kaikki Tasten demonauhoitukset. Harvemmin tätä levyä tulee kuunneltua, mutta ei sen kuuntelu mitenkään vastenmielistä ole. Pitää kuitenkin muistaa, ettei näitä äänityksiä ollut tarkoitettu julkaistaviksi. Tätä levyä (tai jotain sen lukuisista versioista) ei kannata lähteä metsästämään, ellei sitten Roryn musiikista innostuttuaan halua erityisesti tutustua miehen uran esihistoriaan.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit