Queen II




Löysin Queenin 80-luvun alussa kuusitoistavuotiaana kaverini äänitettyä minulle bändin ensimmäisen bestiksen. En ryhtynyt kuitenkaan tutustumaan bändin studiolevyihin ja siksi Queen II oli pitkään itselleni lukematon lehti bändin historiassa. Taisin kuunnella levyn vasta 2000-luvun alussa ja 40-vuoden ikään ehtinyt englantilainen LP tuli hyllyyni vasta 2014.

Levy-yhtiön sotkut ja maailmaa vaivannut öljykriisi viivästyttivät Queenin esikoislevyn julkaisua, ja samoin kävi tämän heidän kakkoslevynsä kanssa. Kuukauden kestäneiden sessioiden päätteeksi elokuun 1973 lopussa valmistunut levy sai odottaa julkaisuaan peräti seitsemän kuukautta. Kun edeltäjäänsä selvästi kypsempi levy lopulta 8.3.1974 ilmestyi, bändi sai siitä selvää nostetta.

David Bowien peruttua tulonsa Top Of The Pops -ohjelmaan, Queen esitti ohjelmassa tarkoituksellisen radioystävälliseen tyyliin sävelletyn Seven Seas of Rhye. Helmikuun lopussa julkaistu single nousikin listaviitoseksi ja tästä alkoi bändin todellinen tähteys. Kiertueet Mott The Hooplen lämppärinä Englannissa ja USA:ssa, jonka Top 50:een levy nousi, nostivat nekin bändin profiilia ja luonnollisesti odotuksia tulevasta levystä.

Vaikka Queen II ei juurikaan ole hittejä, eikä sen biiseistä yksikään pysynyt bändin setissä 80-luvulle saakka, on se sitäkin vahvempi kokonaisuus ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy. Se on musiikillisesti bändin raskain julkaisu mutta ei kuitenkaan samalla tavalla rokkaava kuin mitä esikoislevy. Päätösraita Seven Seas of Rhye -singlen b-puoli See What a Fool I've Been oli vuoden 1991 CD-painoksen bonuksena yhdessä muutaman remiksauksen kanssa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ne laitettiin muiden live- ja radioäänitysharvinaisuuksien kanssa tupla-CD:n bonuslevylle.

Syksyllä 2015 julkaistu 18 LP:n Queen Studio Collection sisältää kaikki bändin studiolevyt. Yksittäisjulkaisuna Queen II on tavallinen yhden mustan vinyylin julkaisu mutta tässä paketissa levyn ykköspuoli on prässätty valkoiselle vinyylille (Side White) ja kakkospuoli mustalle (Side Black). Jätin silti hyllyyni myös alkuperäisen englantilaisen painoksen.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit