Colosseum II: Strange New Flesh




Gary Mooren ja Jon Hiseman perustivat tämän bändin jo vuonna 1974, mutta saivat kokoonpanon ensimmäisen levyn valmiiksi vasta puolitoista vuotta myöhemmin.

Levyn remasteroidulla tupla-CD:llä (pikkukuva) on mukana paljon demoja ja kolme liveä, joista yhtenä levynkin avaava, Don Aireyn ja Gary Mooren Dark Side Of Moog.

Petri Myllylä

 

Jon Hisemanin luotsaama Colosseum II oli edustamansa tyylin kannalta olemassa aivan väärään aikaan. Rohkean fuusion ja kauniiden sävelmien sekoitusta soittanut yhtye olisi viittä vuotta aiemmin saattanut olla Emerson, Lake & Palmerin ja Mahavishnu Orchestran kaltaisten hirmujen kilpailija. Rockmusiikin muuttuessa punkin myötä taas simppelimpään muotoon tällainen taidokkaasti soitettu mutta kylmän tekniseltä kuulostava musiikki oli auttamatta vanhanaikaista. Ehkä tällaisen musiikin esittäminen on kuitenkin luonnollinen kehitysvaihe kaikkien vakavampien muusikoiden uralla.

Hisemanin ohella yhtyeen tärkeimmät soittajat olivat kitaristi Gary Moore ja kosketinsoittaja Don Airey. Nämä nuoret soittajat saivat yhtyeessä reilusti soolotilaa. Levyn aloitusraita, Aireyn ja Mooren säveltämä Dark Side Of The Moog ei kuulostaisi ollenkaan oudolta Billy Cobhamin Spectrumilla. Kappaletta kuunnellessa tuntuisikin helpolta niputtaa Hiseman ja Cobham samaan ultranopeaan fuusiorumpalijoukkoon. Levyn muilla kappaleilla liikutaankin sitten rauhallisemmilla linjoilla. Levy ei kuitenkaan ole riittävän melodinen tai tarpeeksi riehakasta fuusioilottelua minun makuuni.

Enpä oikein tiedä kenelle tätä levyä voisi suositella. Itse ostin sen aikoinaan Gary Mooren läsnäolon takia, Don Aireyn paljastuminen urkuriksi oli miellyttävä yllätys. Colosseum II:een tutustuminen taitaa onnistua kivuttomammin ostamalla jokin niistä Mooren varhaistuotantoon keskittyneistä kokoelmista, joille on otettu mukaan myös Colosseum II:n materiaalia. Ainakin minulla tämä levy on vain pölyttymässä hyllyssä.


Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit