Innuendo




Innuendon ilmestyttyä bändin keulakuvan Freddie Mercuryn sairaus oli musiikkimaailmaa seuranneiden tiedossa. Vaikka laulaja menehtyi vasta yhdeksän kuukautta Innuendon ilmestymisen jälkeen, oli varsin selvää sen jäävän karismaattisen esiintyjän elinajan viimeiseksi julkaisuksi.

Innuendo on selkeä kokonaisuus, jossa jokainen sen 12 kappaleesta kuulostaa osalta suurempaa kokonaisuutta. Bändin edellinen The Miracle -levy kuulostaa seuraajansa harjoituskappaleelta, niin paljon ehyempi ja viimeistellympi Innuendo on. Olen kuunnellut tätä levyä tasaisesti yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Yhä edelleen se vetää minua puoleensa. These Are The Days of Our Lives, Don't Try So Hard ja sentimentaalinen päätösraita The Show Must Go On muodostavat oman suosikkikolmikon, mutta jokainen levyn raita ansaitsee kunniansa koska ovat osa hienoa kokonaisuutta.

Going Slightly Mad -singlen, josta tehtiin myös äärettömän hauska video, b-puolelta löytyvä Lost Opportunity kuuluu Queen-käräilijöiden herkkuihin. Headlong CD- ja maxisinkun b-puolelta löytyy lisäksi kaksi ei-levylle päätynyttä biisiä Mad The Swine ja All Gods People.

EMI julkaisi vuonna 2009 bändin kaikki levyt 180 g vinyyleinä. Valitettavasti he pitäytyivät Innuendon alkuperäisessä LP- julkaisussa, jossa formaatin aikarajoituksen takia lähes kaikki levyn biisit on editoitu CD-versiota lyhyemmiksi. Kuusi vuotta myöhemmin levy vihdoinkin julkaistiin tuplavinyylinä. Biisien täyspitkät versiot olisivat toki mahtuneet kolmelle levynpuoliskolle ja neljännelle olisi voinut laittaa vaikkapa kolme mainittua singlen b-puolilta löytyvää raitaa, mutta tässä tapauksessa näin ei tehty.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit