Sabotage




Sabotage on soinnut kotonani hämmentävän harvoin siitä huolimatta että olen omistanut sen muodossa tai toisessa reilun neljännesvuosisadan. Viisi edellistä Black Sabbath levyä muodostavat niin kovan viisikon, että tämä vuoden 1975 julkaisu ei nouse kuin paikoin edeltäjiensä tasolle.

Sabotagelta löytyy nippu erinomaisia kappaleita, ja levyä voi suositella bändin aiempiin levyihin ihastuneille. En siltä antaisi tätä pojalleni ensimmäiseksi BS-levyksi. Levyn ailahtelevasta tasosta huolimatta se on paras bändin alkuperäisen kokoonpanon kolmesta viimeisimmästä levystä.

Mikäli sinulla on levystä 1980-luvun CD, heitä se roskiin. Levyn eurooppalainen versio on vuodelta 1996 ja se soi huomattavasti alkuperäistä CD:tä paremmin. Samaiselta remasterilta on myös hyllyssäni oleva Earmark vinyyli. Sen soundi on minulle OK, mutta en ole sitä alkuperäiseen LP verrannut.

Amerikassa vuonna 2004 julkaistu 8 CD:n Black Box on tarkoitettu hifistelijöille (kuten minä). Se sisältää kaikki Ozzyn aikakauden levyt remasteroituina alkuperäisistä masternauhoista sekä 80 sivuisen kirjan ja DVD:n. Suosittelen tämän kalliin import laatikon hankintaa kumminkin vain bändin hardcore-faneille.

Petri Myllylä

 

Black Sabbathin jäsenet ovat jälkeenpäin kertoneet, että tätä levyä ei ollut kiva tehdä. Tuntui siltä, että hommaa olisi koko ajan jotenkin sabotoitu. Tuosta tunteesta sitten napattiin levylle nimi.

Yhtyeen levyt olivat Sabbath Bloody Sabbathiin asti olleet poikkeuksetta edeltäjiään parempia, mutta Sabotagen kohdalla tapahtui selvä notkahdus. Ozzy, joka ei aiemmilla albumeillakaan ollut mikään taidelaulaja, onnistuu ääntelemään aiempaa apaattisemmin ja epävireisemmin. Tony Iommin kitarariffitkään eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta kuulosta yhtä nokkelilta ja teräviltä kuin aiemmin. 

Osa kappaleista kuulostaa oikeasti kunnianhimoisilta sävellyksiltä, jotka on saatu tavalla tai toisella pilattua. Todennäköisesti yhtyeen jäsenten jo vuosien ajan nauttimien kemikaalien haittavaikutukset alkoivat näihin aikoihin näkyä musiikissakin. Ehkä tässä voidaan kysyä, että joutuiko yhtye todellakin tätä levyä tehdessään sabotaasin uhriksi, vai alkoivatko he olla paranoideja?

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit