The Freddie Mercury Tribute Concert (video)




Freddie Mercuryn kuoltua loppuvuodesta 1991, kolme Queen-muusikkoa päättivät järjestää soittokaverilleen kunnon läksiäisjuhlat. Esiintyminen legendaarisella Wembley stadionilla 75.000 Queen-fanin edessä sekä illan maailmanlaajuinen televisiointi ei taatusti vaikeuttanut vierailijoiden kutsumista, mutta toki AIDS-tutkimukseen rahaa kerännyt tilaisuus herätti myös musiikillista kiinnostusta.

Keikka jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä esiintyy vierailevia artisteja kuten Metallica, Guns & Roses ja Def Leppard. Toisessa osassa lavalla on Queen vieraineen. Näistä lavalla viettää pisimpään Brian Mayn hyvä ystävä, Black Sabbath -kitaristi Tony Iommi, jonka lavalla ollessa siellä käyvät The Who'n Roger Daltrey, Metallican James Hetfield, tuleva Van Halen -laulaja Gary Cherone sekä illan kääntyessä kohti finaalia, Elton John.

Pitkän Queen-setin tulkinnat vaihtelevat suuresti. Osa vierailevista laulajista on aika pihalla annetun materiaalin kanssa. Tätä tosin tasottaa Queenin intensiivinen soitto ja esim. Brian Mayn vastuunkanto, jonka emotionaalinen huipennus on yhdessä Queenin kiertue kosketinsoittajan Spike Edneyn kanssa esittämä Too Much Love Will Kill You. Yllättävän hyvin toimii myös Queenin ja David Bowien duetto Under Pressure, jonka Bowie esitetään Lisa Stansfieldin kanssa. Sen jälkeen lavalle tulee Ian Hunter, sekä hänen ja Bowien kitaristina toiminut Mick Ronson. Queen lämmitti Mott The Hooplea vuonna 1973, jolloin Hunterin laulama ja Bowien säveltämä All The Young Dudes nousi glamrockin lähes viralliseksi hymniksi. Bowie ansaitsee toki paikkansa lavalla sillä hän soittaa kappaleessa saksofonia. Leppardin johtokaksikon olisi sitä vastoin voinut tässä yhteydessä jättää jatkamaan lavan takana olevia bileitään. Miehet ovat innokkaita Hunter-faneja, mutta heidän taustalaulu ja lavalla olo tuntuvat tässä yhteydessä turhilta. Queen sekä Ronson/Bowie vetäisevät vielä Heroesin kaksikon viimeiseksi jäänneenä yhteisesiintymisenä. Sen päätteeksi Bowie tekee nykyään mahdottomalta tuntuvan teon; lausuu Isä meidän -rukouksen.

Muistikuvani alkuperäisestä TV-lähetyksestä ovat hyvin huterat, mutta 90-luvun loppupuolella näkemäni videokooste jätti mieleeni George Michaelin esiintymisen. Kolmen biisin setti on yhä keikan ehdotonta parhaimmistoa ja kuoron kanssa esitetty Somebody To Love on minusta illan upein esitys. Mutta hämmentävin osa keikkaa on ehdottomasti Elton Johnin pianonsoitolla alkava Bohemian Rhapsody. Hiukan pappamainen ex-pop-tähti ei saa biisiä lentoon, mutta biisin (videolta tulevan) ooppera-jakson jälkeen biisi pamahtaa käyntiin uudella vauhdilla kun Axel Rose tarttuu viimeisen säkeistön ajaksi mikkiin ja juoksee scottilaisessa hameessa pitkin stagea. Kuin kahdesta eri maailmasta Sir Elton ja Axel duetoivat biiisin maaliin. These Are The Days of Our Lives sopii Eltonille paremmin ja hienon vedon jälkeen loppuhuipennus on jälleen kuin kahdesta eri maailmasta. Axl Rose vetäisee upeasti We Will Rock You'n aivan kuten Liza Minnellin ja koko esiintyjä porukan yhteinen We Are The Champions.

Mahtavaa TV-spektaakkelia ei ole saatu koskaan julkaistuksi kokonaisuudessaan. Keikan televisiosta äänittäneet (tai YouTuben käyttäjät) voivat nähdä esimerkiksi Robert Plantin version Innuendosta. Vuonna 1992 keikka julkaistiin kahden VHS-kasetin mahtipakkauksena (Japanissa kahtena 12" laserlevynä), 10 vuotta myöhemmin elettii jo DVD:n aikakautta, mutta keikan ensimmäinen osio tiputettiin jostakin syystä kokonaan pois. Levyjä oli silti kaksi sillä tunnin mittainen dokumentit ja muu sälä oli laitettu levylle 2. Keikan 20-vuotis juhla taisi tulla yllättäen sillä seuraava julkaisu koitti vasta 2013, jolloin Metallican & co. ensimmäisen setin esiintymiset liitettiin mukaan. Bonus osio siirtyi levylle 3 ja mukaan saatiin muutamia harjoitusottoja. Mutta ei siis esim. Robert Plantin Innuendo. Kolmen DVD:n musa mahtuu hienosti yhdelle Blu-ray'lle, mutta formaatin kuvanlaatua ei pystytä valitettavasti hyödyntämään heikon (alkujaan 4:3 kuvasuhde) kuvalaadun johdosta.

Petri Myllylä / 2.4.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit