Colosseum II: War Dance




War Dancen juuret tuntuvat olevan sellaisissa 70-luvun alun suurissa fuusio albumeissa kuten The Mahavishnu Orchestran The Inner Mountain Flamessa tai Herbie Hancockin Head Hunters'issa. Tosin Colosseum II on näitä bändejä raskaampi, kiitos pitkälti Gary Mooren kitaroinnin.

Bändin saatua kesällä 1976 kenkää Bronz levy-yhtiöstä, olisi voinut kuvitella sen tarkistaneen enemmän omaa musiikillista suuntaansa. Näin se ei tehnyt vaan kynti vastoin musiikkibisneksen uusia suuntia. Colosseum II oli taatusti punkrock aikakaudella väsyttävää ja mielenkiinnotonta musiikkia. Klubeilta nousi uusia kiinnostavia bändejä, joiden soitossa oli tuoretta voimaa ja kiinnostavuutta. Vielä tänään, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tämä bändi kuulostaa vanhanaikaselta. Gary Moore oli vuonna 1977 esimerkiksi Ian Gillanin kanssa täysin väärässä suunnassa oman musiikkinsa suhteen. Molemmat miehet tekivät seuraavana vuonna suunnan muutoksen.

War Dancea ei ole helppo löytää käsiinsä, mutta koska kyseessä on kolmikon paras levy, kannattaa siihen tarttua. Omat suosikkini ovat Put It That Way, Fighting Back sekä kolmesta osasta koostuva Star Maiden/Mysterioso/Quasar.

Petri Myllylä

 

Colosseum II:n kolmas albumi ei tuo musiikillisesti mitään uutta yhtyeen tarjontaan. Kiivaan levytystahdin (kolme albumia kahdessa vuodessa) huomioon ottaen siinä ei liene mitään ihmeellistä. Musiikki saattaa olla hieman raskaampaa kuin kahdella edellisellä levyllä, mutta se ei takuulla ole tehnyt tästä levystä vuonna 1977 yhtään paremmin aikaansa seuraavaa. Rumpali Jon Hisemanin soitto pitää musiikin koossa aivan kuten edellisilläkin albumeilla, mutta kyllä jokainen muusikko hoitaa oman tonttinsa kunnialla. Sävellyspuolella tärkeintä tuntuu olevan se, että kaikki pääsevät näyttämään soittotaitojaan polyrytmien ja oudompien skaalojen hämärässä maailmassa.

Gary Mooren ja Don Aireyn myöhempiä musiikillisia vaiheita olisi ollut vaikea arvata Colosseum II:n levyjen perusteella. Noiden kahden miehen varhaisista musiikillisista vaiheista kiinnostuneille levyt avaavat mielenkiintoista perspektiiviä, mutta muutoin Colosseum II:n levyillä on lähinnä kuriositeettiarvoa.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit