Couldn't Stand The Weather




Nuoruudessani naapurissa asui taitava kitaristi, joka kuunteli paljon Stevie Ray Vaughania. Vaikka itse intoilin enemmän Ted Nugentista ja Ritchie Blackmoresta, tuli SRV:n levyt tutuksi nekin. Taisin tuolloin pitää hiukan enemmän omasta hyllystäni löytyneestä Couldn't Stand The Weatherin edeltäjästä, mutta kolmekymmentä vuotta myöhemmin tämä albumi yhdessä kitaristin viimeiseksi (omaksi levyksi) jääneen In Stepin kanssa taitavat olla itselleni ne kaksi rakkainta. Ympyrä sulkeutui 2014 kun kahden remasteroidun CD:n omistajana hankin itselleni ensimmäisen kerran Couldn't Stand The Weatherin alkuperäisen vinyylijulkaisun. 

SRV ja Double Trouble ahkeroivat tammikuussa 1984 New Yorkin Power Station -studiolla sillä albumille valikoitujen kahdeksan biisin lisäksi käyttämättä jäi ainakin 10 raitaa. Couldn't Stand The Weatherin ehkäp tunnetuin biisi on bändin 1983 kiertueella soittama Hendrix-cover Voodoo Child (Slight Return). Toinen 1983 setissä ollut cover Tin Pan Alley iski minuun vasta hankittuani remasteroidun CD:n, ja on ollut sen jälkeen oma suosikkini. Ainoastaan levyn päättävä jazz, Stang's Swang on ollut itselleni vaikea pala. Miksi levyn loppuun piti laittaa jazz-instrumentaali vaikka nauhalle oli tarttunut hienoja blues-covereita. 

Vuonna 1999 julkaistulla CD:llä oli bonuksena neljä sessiossa äänitettyä coveria, mutta 2010 julkaistu kahden levyn legacy edition sisältää ne sekä hänen kuoleman jälkeen julkaistulta The Sky Is Crying -levyllä olleet Empty Arms, Wham!, Close To You ja Little Wing. Näiden lisäksi arkistosta on löytynyt vielä kolme aiemmin julkaisematonta biisiä. Niistä Boot Hill ja The Sky Is Crying jäivät kaivelemaan Stevie Rayn mieltä ja hän työsti niistä myöhemmin uudet versiot, jotka nekin julkaistiin vasta kitaristin kuoleman jälkeisellä kokoelmalla.

Legacy-julkaisussa on kakkoslevyllä erikseen arvioitava Montrealin keikka.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit