Live At Montreux 1985 (audio & video)




Stevie Rayn ensiesiintyminen kuuluisan sveitsiläis festarin lavalla kesällä 1982 aiheutti yleisössä ärtymystä ja buu-huutoja, mutta tällä kertaa sveitsiläiset ottavat uralleen nousujohteisen suunnan saaneen kitaristin vastaan avosylin. Tätä ei voi olla huomaamatta myöskään bändin soittajista. Kolme vuotta aiemmin buuauksia huutaneet akustisen bluesin ystävät taisivat jäädä suosiolla koteihinsa. Reilun puolentoista tunnin mittainen keikka on niin hyvä että Stevie Ray olisi voinut aikanaan julkaista sen kokonaisuudessaan tai ainakin kasata siltä seuraavana vuonna julkaistun tuplaliven Live Alive. Nyt keikan sestistä viisi biisiä löytyvät ainoalta Stevie Ray'n elinaikana julkaistulta liveltä.

Omistin kahdeksan vuotta auton, jossa oli DVD-soitin. Stevie Ray'n Montreux 1985 on yksi niistä keikoista, joita otin usein mukaani pitkille automatkoille. Hurmioituneen yleisön edessä heitetty keikka on minusta yksi SRV:n uran hienoimpia. Oman hienon lisämausteen tuo vuonna 1956 ensilevytyksen tehnyt Johnny Copeland. Tuolloin 52-vuotias kitaristi oli julkaissut vuotta aiemmin vasta toisen LP:nsä Texas Twister ja Stevie Ray vieraili kahdella sen biisillä. Näistä Don't Stop By The Creek, Son kuultiin myös Montreux'n keikalla mutta Johnnyn laulamana se ei ole mukana millään SRV julkaisulla. Texasilainen vanhan polven kitaristi soittaa videolla todella tiukasti Stevie Ray'n rinnalla kolmen biisin ajan. Näistä keskimmäinen Tin Pan Alley kohoaa koko keikan hienoimmaksi esitykseksi. Se löytyy myös SRV kokoelmalta Blues At Sunrise. 

Olen tottunut katselemaan ja kuuntelemaan tämän keikan kokonaisena ja siksi minun ärsyttää suunnattomasti se että Sony julkaisi Montreux 1982 & 1985 keikat tupla-CD:llä niin että 1985 esiintyminen on vajaa ja siltä puuttuu kaksi Johnny Copelandin kanssa soitettua kappaletta. Keikat olisivat mahtuneet loistavasti kahdelle CD:lle jos 1982 keikan perään ykkös levylle olisi laitettu 1985 setin reilun 20 minuutin alku ennen Copelandin saapumista nelikon vieraaksi. Toiselle levylle olisi mahtunut tässä tapauksessa myös nyt julkaisematta jäänyt kappale. Naurettavinta tämän keikan julkaisussa on se että se on vajaana myös suoratoistopalveluissa vaikka siellä ei ole olemassa mitään 78 minuutin aikarajaa levylle. Ehkä joskus joku Sonylla huomaa että keikasta saisi kasattua hienon kolmen vinyylin livelevyn. Ja mukana olisi myös myyntiä kiihdyttävä aiemmin julkaisematon raita.

Petri Myllylä / 14.12.2021


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit