Gary Moore Band: Grinding Stone




Tutustuin tähän levyyn ensimmäisen kerran vuonna 1984 nähtyäni Gary Mooren keikalla. Sitä ennen olin kuunnellut muutaman vuoden Mooren uutta tuotantoa, mutta keikan innostamana keräsin hyllyyni miehen koko tuotannon. Tämä levy jäi kuitenkin Colosseum II levyjen tavoin harmittavan vähälle huomiolle. Lopulta saksalainen uusintaprässäys päätyi divariin. 

Saksalainen Repertoire julkaisi albumista vuonna 2005 ladukkaan CD:n. Sen, ja 2014 hankitun vinyylin johdosta tutustuin albumiin vihdoin kunnolla. Mooren lauluosuudet ovat paikoin varsin karkeaa kuunneltavaa joten on ymmärrettävää että hän luottaa enemmän soittotaitojensa esittelyyn. Ja kyllä Grinding Stone on selvä kitaristin levy. Siitä huolimatta että trion ulkopuolinen Jan Schellhaas soittaa levyllä paljon pianoa. 

Petri Myllylä

 

Esittäjäksi on merkitty Gary Moore Band, mutta ajattelen tätä aina Mooren ensimmäisenä soololevynä. Levy antaa viitteitä siitä, mitä miehen uralla oli tulossa. Suurelta osalta musiikki on aika himmeää rock-jazzia (jota oli tulossa lisää Colosseum II:ssa), ja viimeisenä letkeä Boogie My Way Back Home, joka on selvää bluesia.

Oikeasti tätä levyä ei kannata ruveta metsästämään, ellei ole hankkimassa täydellistä Moore-kokoelmaa.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit