Ride The Lightning




Toisin kuin alla on luettavissa Ride The Lightningin olleen Heikin nuoruuden levyjä, se ei ole sitä itselleni. Levy ehti täyttää 30 ja itse 50 ennen kuin hankin sen kohtuullisen suppeaan Metallica-kokoelmaani. Mutta voi luoja kun diggasin sen nuoruuden voimaisesta uhosta ja itsevarmuudesta. Albumi kuuluu ehdottomasti "vanhuuden" löytöihin vaikka tuskin siitä ehtii itselleni tulla yhtä tuttu ja rakas kuin Heikille ja muille jotka sitä kuuntelivat nuoruudessaan.

Petri Myllylä

 

Ride The Lightning oli ensimmäinen kuulemani Metallica-albumi. Kaverini äänitti sen c-kasetille, ja sen kuunneltuani olin koko lailla myyty. Se oli kaiketi ensimmäinen kerta, kun kuulin niin nopeasti soitettua rockia. No, ehkä Motörheadillakin oli nopeita kappaleita, mutta tällä albumilla paahdettiin sata lasissa lähes koko kolmen vartin aika. Tai tarkemmin ajateltuna ei sittenkään. Välillä synkisteltiin laahaavissa tunnelmissa. Yleisvaikutelma oli kuitenkin sellainen, että vanhat heavy-yhtyeet tuntuivat auttamattoman hitailta ja... vanhoilta.

Tämä oli siis ensimmäinen kuulemani Metallica-albumi. Siitä syystä sitä on mahdotonta arvostella objektiivisesti. Minulle se on kovin Metallica-levy, vaikka myös Master Of Puppets on loistava. Tällä levyllä nuoret kaverit panivat koko heavygenren uusiksi. Vauhtia siis riitti, mutta myös uskomattoman komeita melodioita. Fade To Black on kaunis, ja singlenäkin julkaistu Creeping Death yllättävän tarttuva.

Nykyään, kun Metallicaa voisi kuvitella kuulevansa vaikka jostain iskelmäradiosta, on hyvä palata välillä kuuntelemaan nuorten miesten vaarallista soitantaa.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit