St. Anger




Olen pyöritellyt tätä levyä kuin tuimaa chilipippuria suussa, maistellut, varonut puremasta liian isoa palaa ja koittanut imeä vähän mehuja mutta, mutta. Ei kai tässä auta kuin ottaa Satangeria sarvista ja ryhtyä tähän pirulliseen hommaan. Metallica on aina ollut minulle sen verran tärkeä orkesteri, että ei tätä levyä ihan kuuntelematta haukkuakaan viitsisi. Vaikea tehtävä tämän arvion kirjoittaminen on.

Kaikki ovat jo varmasti lukeneet lehdistä jos toisistakin ja Metallican ollessa kyseessä varmasti vielä viidennestäkin, että mighty-Metallica on tehnyt häijyn kuuloisen metakka levyn jolla soittavat taas piirun verran nopeammin. Metallican uutukaisen soundeja on ehditty ihmetellä taas kerran, ainahan niitä. Miksi virveli kuulostaa tuolta ja miksi hi-hat on miten on ja voisiko nuo bassarit kuulostaa vähemmän kolkoilta. Miksi Jaymz huutaa, rähjää ja jollottaa välillä kuin lännenmies. Missä ovat kitarasoolot?

Nyt kuukauden päivät levyä aina silloin tällöin kuunnelleena minulla ei vieläkään ole vastauksia, pelkkiä arvauksia vaan. Paljon on puhuttu siitä että Hetfieldin piti päästä purkamaan kaikki päihdevieroituksessa kokemansa tuska tälle levylle ja näihin teksteihin. Mutta eikös tuollaiset vieroitukset ja niiden kallonkutistajat ole juuri sitä varten, että siellä päästään noista kertyneistä paineista vapaiksi? Vähän mietityttää vieläkin.

Entäs sitten biisit? Kirk Hammet on puolustellut levyn soolottomuutta sillä, että soolot eivät oikein sopineet tämän tiiviin bändisoiton päälle. Soolot kuulostivat jotenkin jälkeenpäin tehdyiltä. Eli onko biisit tehty ihan tasan jammailemalla ja pro-toolsilla "leikkaa ja liimaa"-metodilla? Ennen vanhaan Metallican sällit rakensivat biisinsä, niissä oli joku koukku, joka pysyi mukana vaikka biisi muuten kasvoi ja venkoili suuntaan ja muuhun. Ja soolokitaristin homma oli käyttää mielikuvitustaan ja tehdä, säveltää tai miettiä minkälainen soolo biisiä parhaiten tukisi. Nyt ei sitten tue. Minun korviini nämä murskariffit kuulostavat vain pötköltä tavaraa, en sano sitä sanaa joka tuohon kuuluisi, joka on lyöty jonoon ja kopioitu sopivin välein siten, että on saatu kuusi minuuttia kasaan. Nimibiisi St. Anger on mainio esimerkki tästä työskentelytavasta. Kappale olisi ihan valmis lopetettavaksi kolmen minuutin kohdalla, mutta koska joku neropatti muisti kertauksen tärkeyden, biisi soitetaan vielä toiseen kertaan, vaikka sanatkin loppuivat jo tokalla minuutilla.

Mutta tärkeä ja odotettu levy tämä silti eittämättä on. Metallica, kun vaan sattuu olemaan yksi niistä kaikkien aikojen bändeistä, mahdollisesti hyvänä päivänä kaikkein kovin, joka on ja joka koskaan tulee. Pakko Larsille ja kumppaneille on hattua nostaa siitä, että he yrittävät muuttua. Metallica ei ole koskaan tehnyt kahta samanlaista levyä perä perää. Loadista ja Re-Loadista en sano mitään koska en kumpaakaan koskaan kokonaan kuullut. Metallica kirjoitti San Francisco Bay Area thrash metallin oppikirjan aikanaan Ride the Lightning, Master of Puppets ja ...And Justice For All -levyillä. Tuon aikajakson jälkeen he jättivät kirjan nuorempien opiskeltaviksi, Machine Head ja kumppanit tekivät läksynsä hyvin. Metallica tutustui hard rockin historiaan Black-kiekolla, sehän oli silkkaa Black Sabbathia 1990-soundilla. Tekivät rock-levyn ja sitten jotain ihan muuta. Nyt tämä Pyhän Kiukun uudistuminen on tapahtunut käymällä taas siellä vanhalla kirjahyllyllä. Kirjan juoni vaan oli Metallican sälleille vieläkin sen verran tuttu, että kirja jäi lukematta ihan sanalleen. Ne hienot juonen yksityiskohdat, joita esimerkiksi Justice-levy on täynnä jäivät unholaan.

Vai voisiko kyseessä olla yliyrittäminen? Metallican kiekkoa on kuitenkin odotettu pirun monta vuotta. Kertyikö Jamekselle hoidossa uusia tiedostamattomia paineita? Aiheuttiko bändin edellisen basistin Jason Newstedin puheet paineita olla edelleen kova jätkä, joka soittaa miehekästä, oikeaa heviä?

Minä en tiedä. Minä tiedän vain, että minun korviani tämä levy ei hivele. Se ei ole rankka kaikesta rankkuudesta huolimatta. Se ei raivoa, kaikesta uhosta huolimatta. Se ei potki munille, kaikesta huitomisesta huolimatta. Mutta, mutta...kaveri kertoi, että livenä Metallica on entisensä, se joka määrää ja vie ja muut vikisee ja seuraa. Sehän se on pääasia. Metallica on tullut takaisin. Metallica on taas bändi, Metallica on neljä. Metallican seuraava levy voi olla se kaikkein kovin. Uskokaa tekin.

Tero Honkasalo

Tämä on ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa Metallica-levy, jonka olen ostanut heti sen ilmestyttyä. Kuuntelin sitä tuolloin paljon, mutta sittemmin olen hylännyt sen kokonaan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit