Gary Moore: Dirty Fingers




Gary Moore palasi keväällä 1980 amerikkalaisen G-Forcen kanssa kotisaarelleen. Hän huomasi olevansa yhtä äkkiä mukana kovassa nousussa olevassa muoti-ilmiössä nimeltä NWOBHM. Raskaan rockin suosion kasvu oli antanut uutta nostetta monille muillekin taitaville muusikoille. Amerikan soittajat saivat palata syksyllä kotiinsa, koska Moore päätti kasata uuden kiertuebändin brittiläisistä muusikoista.

Dirty Fingers -sessioihin osallistuivat jo marraskuussa Englannin kiertueella mukana ollut kolmio; rumpali Tommy Aldridge, basisti Andy Pyle ja Rainbow:ssa tuolloin vielä vaikuttanut Don Airey. Myös Thin Lizzy yhteyksistä Moorelle tuttu Jimmy Bain oli mukana. Laulajaksi tuli lopulta Ted Nugetin bändistä tuttu Charlie Huhn, eikä kiertueelle laulanut Kenny Driscoll.

Dirty Fingers äänitettiin vuoden 1981 alussa. Ozzy Osbournen tulevan appiukon Don Ardenin omistama Jet Records julkaisi sessioista todennäköisesti keväällä EP, jolta löytyvät biisit Nuclear Attack, Run To Your Mama ja vanha Animals-hitti Don't Let Me Be Misunderstood (Alkuperäisesitys 1964 Nina Simone). 

Mutta kokopitkän levyn julkaisu jäi (tässä vaiheessa) toteutumatta. Firmassa toiminut Ardenin tytär Sharon keskittyi hoitamaan Ozzyn bisneksiä, ja toimeton Gary Moore otti pestin ELP:n Greg Laken kiertuebändissä jääden samalla hiomaan omia tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Dirty Fingers on yksi parhaimpia kuulemiani alkujaan julkaisematta jääneitä levyjä. Silti se on selvästi keskeneräisen kuuloinen, eikä varmastikaan ollut koskaan Moorelle mieluinen. Ainakin osa kitarasooloista on vielä jotenkin kiireessä soitetun kuuluisia. Tämän ei kannata antaa häiritä sillä levyltä löytyy useita hyviä (ja satunnaisfanille) tuntemattomia biisejä.

Hiroshima, jo aihealueensa takia tuo mieleen muutaman vuoden kuluttua julkaistavan Victim Of The Futuren. Tosin Hiroshima ei biisinä nouse samalle tasolla. Yksi levyn suosikeistani on Bad News, jonka sooloissa on yhä vetovoimaa. Levyn päättävä rauhallinen slovari Rest In Peace on mielestäni parempi kuin useimmat Mooren myöhemmät, liian imeliksi tuotetut ballaadit.

Jet Records huomasi Gary Mooren saavuttavan Japanissa suurta suosiota tammikuun 1983 kiertueellaan ja päätti julkaista kaksi vuotta aiemmin hyllyttämänsä levyn sikäläisillä markkinoilla. Sitä rahdattiin Eurooppaan paljon Japan-importina kunnes yhtiö julkaisi sen myös täällä. Arvatenkaan Moore ei ollut julkaisusta tuolloin kovin innostunut. Eniten häntä harmitti, ettei levy-yhtiö ollut viitsinyt edes miksata levyä. Minulle tämä levy kyllä kelpaa näinkin.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit