A New Day Yesterday Live (DVD & CD)




Tämä DVD-keikka julkaistiin ensimmäisen kerran 2002 So It's Like That CD:n ensipainoksen bonuksena. Kyseinen julkaisu olisi suositeltava hankinta kenelle tahansa musiikkifanille, mutta valitettavasti pieni painos on nykyään tavoiteltu harvinaisuus. Itse lainasin sitä Espoon kirjastosta useita kertoja ennen kuin tilasin 2004 julkaistun DVD:n itselleni Bonamassa.comin kautta.

Joe Bonamassan varhaisilta lapsuus- ja nuoruusvuosilta löytyy YouTubesta paljon yksittäisiä videoclippejä, mutta ymmärtääkseni A New Day Yesterday Live on hänen ensimmäinen kokonaisen keikan mittainen konserttivideo. Se keskittyy luonnollisesti muutamaa kuukautta aiemmin julkaistun esikoislevyn materiaaliin alkaen raivoisasta versiosta Rory Gallagherin Cradle Rockista. Niiden lisäksi setissä on esimerkiksi kitarasankareiden Eric Claptonin ja Jeff Beckin musiikkia sisältävä instrumentaali Stepping Out / Rise Pudding, encorena soitettavat Hendrix'in Are You Experience? sekä Blind Faithin Had To Cry Today (jonka Joe coveroi kolme vuotta myöhemmin ilmestyneelle neljännelle, biisin nimeä kantavalle levylleen). Useiden huippuhetkien joukossa ovat myös biisit Walking In My Shadows ja If Heartaches Were Nickels, jotka olivat myös A New Day Yesterday'n parhaimmistoa. Jälkimmäisen kirjoittaneen Warren Haynesin ja Bonamassan yhteisesiintyminen 16.5.2013 löytyy YouTubesta.

Huippu(studio)muusikoiden kanssa äänitetyt studioversiot saavat huippulavamuusikoiden käsittelyssä lisää lihaa luidensa ympärille. Rumpali Kenny Kramme ja basisti Eric Czar hoitavat oman tonttinsa todella mallikkaasti vaikka toki Joe on luonnollisesti se, joka on kaiken toiminnan keskipisteessä. Kuvaushetkellä 24-vuotias muusikko näyttää ikäiseltään kuluneine farkkuineen ja t-paitoineen. Lisäksi lavan takaosassa on kaksi viehättävää naistanssijaa, joiden liikehdintää on kuvattu useasta kuvakulmasta. Hieno keikkavideo ei huonone heidän sulojen esittämisestä, mutta toisaalta ilman heitä video ei olisi yhtään nykyistä huonompi.

Ennen videon ensimmäistä katselukertaa olin kuunnellut paljon sen ääniraitaa (ilman biisien välissä olevia lyhyitä takahuonejuttuja). Jo sen perusteella olin reitannut keikan yhdeksi parhaista kuulemistani bluesrock livetaltioinneista. Sen intensiivisyys, Joen tekninen osaaminen yhdistettynä nuoruuden intoon tekee tästä ehdottoman hankinnan miehen ystäville. Video on kuvattu vain hieman Tavastiaa suuremmassa salissa ja paikallaolijat näyttävät digagilevan nuorta maestroa varsin innokkaasti. Ilmapiiri on rento ja välitön, Joe päästää suustaan jopa fuck-sanan.

Vuonna 2004 julkaistulta yhden levyn audiojulkaisulta puuttuu kolme viimeistä biisiä. Valitettavasti kauppoihin jouluna 2012 saapunut tupla-LP ei sekään sisällä CD:ltä aikapulan takia pois jääneitä biisejä. Tällaisenaan vinyylijulkaisu on täysin turha ja tekijöiltä paha moka. Hanki itsellesi DVD sillä olen varma ettet siihen pety. Itse tilasin sen Joen kotisivuilta postikuluineen 13 euron hintaan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit