Gary Moore: We Want Moore




Hankin We Want Mooren välittömästi sen ilmestyttyä. Olin ostanut Englannissa käydessäni kesällä 1983, alkujaan vain Japanissa julkaistun (Euroopassa1986), saman vuoden tammikuussa äänitetyn Rockin' Every Night liven. Siihen ihastuneena, ja sen synnyttämä odotus uutta liveä kohtaan taisivat nousta pilviin sillä muistan pettyneeni siihen. Muutama vuotta myöhemmin myin pois We Want Mooren ja kaikki muut vinyylini. Kuulin levyn uudestaan vasta parikymmentä vuotta myöhemmin hankittuani sen remasteroidun CD:n. 

Jouluksi 1983 kauppoihin saatu Victims Of The Future on kaikessa synkkyydessään loistava albumi ja Gary Mooren uusiutunut bändi oli nousukiidossa. Basisti Craig Gruber meni 5.11.1983 katsomaan vanhan soittokaverinsa Ronnie James Dion keikkaa. Hammersmith Odeonilla hän törmäsi vanhaan tuttavaansa Ian Paiceen, joka oli paikalla uuden pomonsa Gary Mooren kanssa. Koska Neil Murryn oli palannut Whitesnakeen, Mooren bändi tarvitsi uuden nelikielisen soittajan. Näin Gruber sai uuden työpaikan.

Hankittuani keväällä 2014 uudelleen We Want Moore LP:n, havaitsin sen olevan itselleni yhä vaikeasti nieltävä pala kakkua. Useista helmi- ja kesäkuun 1984 välissä äänitetyistä keikoista kasatulta levyllä soittaa kaksi rumpalia ja muutenkin sen kuuntelusta syntyy epäyhtenäinen kuva. Levyllä on kyllä useita hyviä vetoja erityisesti kahden uusimman studioalbumin raidoista, mutta vanhemmat biisit Back On The Streets ja G-Forcen Rockin' And Rollin' kohoavat silti omiksi suosikeiksi. Väitän että pitäisin enemmän vain yhden keikan levystä, vaikka 14.2. Glasgowissa soitetusta, kuin tästä tällaisenaan. 

Näin Mooren ensimmäisen kerran maaliskuussa 1984 Oulun urheiluhallissa vain kuukautta ennen Ian Paicen lähtöä bändistä liittyäkseen uudellen kasattuun Deep Purpleen.

Petri Myllylä

 

Tämä livelevy on äänitetty Mooren Victims Of The Future -kiekon jälkeisellä kiertueella. Noin puolella levyn kappaleista soittaa rumpuja Ian Paice, joka lähti kesken kiertueen kokoamaan Deep Purplea. Basistina toimii myös selvä purppuraisen sukupuun kasvatti Craig Gruber (Rainbow'n ensimmäinen basisti).

Gary Moore oli tällä kiertueella heviäijä hurjimmillaan. Garyn kitaraa ja äänijänteet soivat niin kovaa ja korkealta, että levyn materiaali oli pakko koota useilta keikoilta. Moore on myöntänyt jälkeenpäin, ettei hänen äänensä kestänyt moista rääkkiä illasta iltaan. Materiaali toimii kuitenkin tällä levyllä hienosti.

Yhtä asiaa en ymmärrä vieläkään, vaikka olenkin omistanut levyn jo noin neljännesvuosisadan. Mitä järkeä oli tehdä tästä tupla, jonka ensimmäinen levy oli normaali 40-minuuttinen lp, ja toinen levy 20-minuuttinen ep? Ei siinä ainakaan kallista vinyyliä säästynyt.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit