Fly By Night




Rushin vuonna 1975 julkaistu kakkosalbumi on musiikillisesti yllättävän kaukana trion edellisen vuoden esikoisesta. Levyltä toki kuulee soittajien omia musiikillisia vaikutteita, mutta ei enää samalla tavalla yhtä ilmeisiä kuin heidän esikoisella. Vuosikymmeniä levyn teon jälkeen katsottuna sen näkee jonkin sortin siirtymälevynä vaikka tekijät tuskin ovat siitä sellaista suunnitelleet. Fly By Nightin myötä sementoitui myös bändin miehistö muotoon kitaristi Alex Lifeson, laulava basisti Geddy Lee ja edellisen levyn valmistuttua bändiin tullut rumpali Neil Peart. Samalla triolla mennään yhä vuonna 2015.

Rush on ymmärtääkseni aina ollut suuressa suosiossa muiden muusikoiden ja harrastesoittajien keskuudessa. Itse tuon porukan ulkopuolisena olen tulkinnut tämän joskus mustasukkaisesti sisäänpäin käännynnäisyytenä. Tyyliin tässäpä on sellainen bändi, joka soittaa niin monessa tahtilajissa biisejään, ettei sitä joudu vaivautuneena kuuntelemaan kapakkabändin soittamana.

Fly By Night on selvä askel kohti soitannollisesti vaativaa musiikkia. Mutta tämä ei ole mitään tekotaiteellisuutta saati snobismia. Ja tärkeintä lienee se, että tämä musiikki on hyvää. By-Tor & The Snow Dog hieman teatraalisen väliosansa kanssa sekä nimikappale Fly By Night edustavat yhdessä hienosti bändin taituruutta ja progressiivisuutta sekä sävelkynää luoda kauniita popkappaleita.

Rushin levyt remasteroitiin ensimmäisen kerran 1997. Seuraava uusintamasterointi tapahtui 2011 kun yhtyeen 15 Mercury-albumia julkaistiin viiden albumin Sector 1,2 ja 3 -laatikkoina. Ykköslaatikon bonuksena on Fly By Nightin monikanavamiksaus, joka oli kuitenkin ainakin itselleni ensikuunteluna pieni pettymys. Nostettuani surround-kaiuttimien tasoja miksaus kuulosti paremmalta. Sama miksaus tuotiin markkinoille pakkaamattomattomana Blu-ray audiona samalla kun 40-vuotta täyttänyt albumi uusintajulkaistiin vinyylinä (mutta ei CD:nä). Oma rahiseva 80-luvun englantilaislevy pääsi vihdoin divariin.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit