Signals




Teini-iässä kaveriporukkani muusikot diggailivat Rushia. Myös minä pidin heidän tuolloin uusimmasta Moving Pictures -levystä. Sen perään julkaistu Signals ei kuitenkaan tullut samalla tavalla tutuksi. Kun Mercury Records julkaisi vuonna 1997 remasteroituina levyinä bändin koko siihenastisen tuotannon, ostin vihdoinkin Signalsin omaan hyllyyni.

Bändin yhdeksännen studiolevyn suurin yllätys on siinä, että kaikki sen biisit ovat kestoltaan kukin alle seiska minuuttisia. Moista temppua olisi harva 70-luvun fani osannut kuvitella. Bändin musiikissa sitä vastoin ei ole tapahtunut suuria muutoksia aiempaan verrattuna. Ehkä tämän levyn myötä bändi otti jälleen yhden askeleen kohti keskitien rockmusiikkia lisäämällä syntikoiden osuutta musiikissaan.

Tasaisen levyn parhaat biisit ovat minusta The Analog Kid ja Digital Man, mutta tällä ei sinällään ole paljon merkitystä kun kokonaisuus on hyvä joka tapauksessa. Rushin tapana oli julkaista livelevy aina neljän studiolevyn jälkeen. Vuosia myöhemmin julkaistavalle bändin kolmannelle livelle tältä levyltä valikoitui vain tyylikäs Subdivisions.

Vuonna 2011 levy-yhtiön markkinointiosasta päätti että 14 vuotta aiemmin remasteroidut levyt täytyy remasteroida uudestaan eli siis myydä uudestaan bändin faneille. Katala markkinointikikka onnistuu tietenkin aina sitä paremmin mitä houkuttelevammaksi uusi versio saadaan. Tällä kertaa edettiin niin että neljä stdiolevyä sekä niitä seurannut livelevy pakattiin japanilaistyylisiin LP replika pahvikansiin ja laitettiin tyylikkään mustaan Sector nimen saaneeseen laatikkoon. Lisäksi markkinointiosasto sai bändin suostumaan siihen että yksi kunkin laatikon studiolevyistä miksataan monikanavaiseksi. Tämä levy on mukana Sector 3 -boxilla ja siitä löytyy siis CD:n lisäksi DVD:llä 5.1 miksaus. Viime vuodet olen kuunnellut ainoastaa tätä miksausta.

Petri Myllylä / 12.5.2020 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit