Presto




Ostin tämän levyn itselleni syntymäpäivälahjaksi. Sillä on sikäli erityinen asema Rush-suosikkieni joukossa. Presto oli Rushille jälleen uusien juttujen tutkimisen aikaa. 80-luvun bändi oli tehnyt erilaisia kokeiluja kosketinsoitinten ja muhkeiden soundien kanssa. Power Windows ja Hold Your Fire olivat tuon aikakauden loppu. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ja koska kyse on Rushista niin ollaan, live-levy A Show Of Hands laittoi pisteen tuolle mammuttikaudelle.

Prestolle kitaristi Alex Lifeson ja basisti Geddy Lee ovat hakeneet kepeämpää ja ilmavampaa sointia. Kitarat pääasiassa helisevät, mutta kun soolo soitetaan, se tehdään isosti ja mitään häpeilemättä. Kosketinmatot ovat kuulaita ja kokonaisuutta värittäviä ei täyttäviä. Basso jyrähtelee pehmeästi ja jopa kepeästi. Neil Peartin rummut napsahtelevat jopa hieman saman aikakauden jatsilevyjen tapaan. Peart on teksteissään huolissaan maapallomme tilasta. Olikohan kasvihuoneilmiö alkanut jo tuolloin? Rubert Hinen hienostunut tuotanto toimii näiden kappaleiden kohdalla täydellisesti. Bändi kuulostaa elinvoimaiselta ja innostuneelta. Yksinkertaisuudessaan levyn sointi tuo mieleen treenikämpällä jammailevan kolmikon.

Pitkästä aikaa kuunneltuna Presto säväyttää paitsi upeilla kappaleilla myös erittäin hienoilla laulumelodioilla. Geddyn laulusuoritukset ovat kerrassaan henkeä salpaavia. Nimikappaleen ja levyn päättävän Availabe Lightin kertosäkeet saavat käsivarret aina kananlihalle. Rush ei ole koskaan tehnyt samaa levyä kahdesti, mutta parin viimeisen teoksen jälkeen toivoisi, että he voisivat harkita palaamista Preston soundimaailmaan.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit