Snakes & Arrows




Uusi levy Rushilta on aina tapahtuma. Se on pienen juhlan paikka kun saa laittaa Neil Peartin, Geddy Leen ja Alex Lifesonin uutukaisen soittimeensa. Sormet syyhyävät jo repiessä muoveja levyn päältä. Sitten nopea katsaus levyvihkoon. Hieno on jälleen kerran. Hugh Syme pettää todella harvoin. Tosin sen verran täytyy sanoa, että Deep Purple ja Coverdale/Page käyttivät tuota vihkon kansi-ideaa jo aiemmin. Mitäpä tuosta, nyt levy soimaan.

Hemisphereskö sieltä alkaa? Eivät ole turhaan hehkuttaneet palanneensa vanhaan ilmaisuun. Sitten latistus. Far Cry -single alkaa lupaavasti, mutta jotenkin ideointi on jätetty kesken. Kappale on yllättävän suoraa menoa, kunnes lopussa muistellaan taas menneitä. Sama pätee koko levyyn. Enemmän pitäisi olla 70- ja 80-lukujen taitteen menoa mukana. Nyt Snakes & Arrows tuo mieleen Rushin 90-luvun levyt. Roll The Bones ja Counterparts olivat aikanaan erinomaisia kiekkoja. Test For Echollakin on hetkensä.  Onneksi Vapor Trailsin meteli, tasapaksuus ja soolottomuus ovat mennyttä aikaa. Nyt on tosin tilalle tullut uusia vitsauksia. Alex Lifeson haluaa soittaa joka väliin akustista kitaraa. Jopa mandoliinia kuullaan. Nuo vielä sietää, mutta kenen idea oli soittaa pätkä Silja Line -bluesia?

Muutaman kuuntelukerran jälkeen levy on avautunut. Se ei ole lähellekään täydellinen Rush-albumi, mutta se on siedettävä. Sitä kuuntelee mielellään. Mukana on erinomaisia kappaleita kuten Armor and Sword, The Larger Bowl, Spindrift ja The Main Monkey Business, joka lienee Rushin paras instrumentaali sitten YYZ:n. On mukana totuudessa myös sellaisia raitoja jotka olisi voinut jättää julkaisematta. Workin' Them Angels, The Way the Wind Blows ja surkea yritys muistuttaa YYZ:sta, eli Malignant Narcissism, olisivat joutaneet jäädä levyltä pois.

Rushista kirjoitettaessa pitää mainita rumpalien rumpali Neil Peart. Hän soittaa edelleen vallan mahdottoman hienosti. Kaikista hi-hat-tempuista en ole ihan varma. Geddy Lee on soitossaan palannut hieman vanhaan, eikä hakkaa bassoaan aivan siten kuin edellisellä levyllä. Hänen melodiansakin ovat nyt huomattavasti parempia. Vapor Trailsin pettymys on tällä pyyhitty pois.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit