Marauder




Kaverini, joka esitteli minulle Blackfootin, ei muistaakseni pitänyt tästä bändin (silloin uusimmasta) viidennestä studiolevystä. Itse taasen pidin Marauderista jo tuolloin, ja pidän siitä yhä. Ymmärrän silti niitä bändin faneja, joille tämä levy on ikään kuin kaiken pahan alku ja juuri. Bändin sointiin tulee tällä levyllä mukaan uusia elementtejä kosketin- ja puhallinsoittimineen. Silti levyn perusta on yhä tutussa etelävaltojen musiikissa, johon genreen en tätä bändiä siitä huolimatta sijoittaisi, jos se johonkin genreen sijoittaa pitäisi.

Singlejulkaisu Diary Of A Workinman on levyn herkkä ballaadi, joka huiluineen ei ehkä ole tuotannoltaan ihan onnistunut, mutta on biisinä ihokarvat nostattava. Kyllä tältä levyltä löytyy myös hyviä roketteja kuten Too Hard To Handle, levyn avaava Good Morning sekä kitaristilaulajan isoisän tekemä Rattlesnake Rock 'N' Roller.

Siirrtyessäni 1985 CD-aikaan myin hölmöttäni omistamani LP:n. Jostakin syystä Atcon 80-luvun lopulla julkaisema CD ei pysynyt hyllyssäni kuin muutaman vuoden. Lopulta päädyin kaverini kanssa erikoiseen lainalevy järjestelyyn jossa hänen omistama vinyyli oli useamman vuoden omassa hyllyssäni. Kolmen bändin jäsenen nimmareilla varustettu UK-vinyylipainos löytyi kesällä 2013 lontoolaisesta divarista ja näin 28 vuoden tauon jälkeen tämäkin nuoruuden vinyyli löytyy taas hyllystäni. Samoihin aikoihin Rock Candy julkaisi siitä remasteroidun CD:n.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit