Siogo




Uriah Heep'istä lähtenyt Ken Hensley päätyi jostakin kumman syystä vuonna 1983 Blackfoot'iin. Bändi oli toki lisännyt edelliselle studiolevylleen kosketinsoittimia, joten siinä mielessä uuden soittajan lisääminen kokoonpanoon ei ollut mikään suuri yllätys. Ostin LP heti sen ilmestyttyä, mutta jo parin vuoden kuluttua myin sen pois. Kun aikanaan (1984?) me Suomessa pääsimme tutustumaan uusiutuneeseen bändiin, Ken Hensley oli jo lähtenyt siitä, ja hänen tilalleen tullut Bobby Bart keskittyi enimmäkseen kitaristin rooliinsa. 

Yhdysvalloissa musiikkimaku muuttui voimakkaasti 80-luvulla. Musiikkikanava MTV toi esille paljon uusia näyttäviä bändejä, joiden musiikki oli usein kevyttä ja mautonta, ikään kuin kuin light hampurilainen. Blackfoot siirtyi tällä kuudennella studiolevyllään selvästi kohti radioystävällistä soitantaa, mikä vastoin odotuksia johti yhtyeen suosion rajuun laskuun. Videosinglet Send Me An Angel ja Teenage Idol saivat Music TV:ssä vain vähän soittoaikaa.

En haluaisi haukkua tätä levyä sillä joissakin sen biiseistä on ihan oikeaa otetta. Ehkä siksi, tai sitten ihan keräilyinnostuksen sokaisemana hankin itselleni sen alkuperäisen amerikkalaisen prässäyksen. Levyn loistava kunto viittaa siihen että albumin ostanut ihminen on ollut tarkka tavaroidensa suhteen - tai ei ole tykännyt tästä levystä. Mutta varoituksen sanan haluan sanoa. Mikäli olet raskaan kitararokin ystävä, eikä Journey, Toto ym. saa sinua innostumaan, sitä tekee tuskin tämäkään levy. Jätä se tuolloin hankkimatta. Levyltä jäännyt ylijäämäbiisi Living In A City päätyi myöhemmin julkaistavan radiokeikan bonukseksi.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit