Gary Moore: Rockin Every Night - Live In Japan




Alla olevan Heikin arvion toistoksi täytyy kehaista omaa levyhyllyäni. Sieltäkin löytyy tämän hienon konserttilevyn alkuperäinen japanilainen versio. Luojan kiitos että ahneet levy-yhtiön ihmiset tajusivat julkaista tämän tammikuussa 1983 soitetun keikan kolme vuotta myöhemmin myös Euroopassa.

Mutta minkä ihmeen takia ahne levy-yhtiö ei ole tehnyt tästä lyhyestä levystä koko keikan kattavaa deluxe versiota? Levyä varten nimittäin äänitettiin kaksi keikkaa, ja niistä saisi taatusti aivan erinomaisen julkaisun. Remasteroidun CD:n kansitekstit eivät kerro, että sen kolme bonusbiisiä tulevat 26.8.1982 Marquee keikalta. Aikoinaan Corridors Of Powerin ensipainoksen bonus-singlellä julkaistuistakolmesta biisitä kaksi dublikoi Live In Japanin biisit, mutta Parisienne Walkways ei löydy alkuperäiseltä julkaisulta.

Petri Myllylä

 

Tutustuin Gary Mooreen Corridors Of Power -levyllä. Tämä levy on äänitetty tuon albumin jälkeisellä kiertueella Japanissa, jossa se myös julkaistiin komeilla avattavilla kansilla varustettuna jokseenkin välittömästi. Muutamia tuotiin Suomeenkin, ja täytyypä kehaista, että ostin oman älppärini Tampereen Epe'siltä tuolloin.

Mooren yhtye oli muuttunut melkoisesti levyn äänitysten jälkeen. Mukana olivat edelleen rumpali Ian Paice ja basisti Neil Murray, mutta koskettimiin oli ilmestynyt Don Airey ja laulajana kuultiin Mooren lisäksi Uriah Heepissä käväissyttä John Slomania. Yhden lp:n eli noin kolmen vartin mittaisena tämä ei tietenkään anna kovin kattavaa kuvaa keikasta, mutta se mitä levyllä kuullaan on kyllä hienoa tavaraa.

Ennen Corridors Of Poweria Moore ei ollut tehnyt kovin montaa omaa albumia. Osa levyn kappaleista onkin peräisin erilaisista projekteista, joilla Moore oli ollut mukana. Nuclear Attack oli mukana Greg Laken sooloalbumilla, ja muistan etsineeni pitkään alkuperäistä versiota Aireyn ja Mooren kaksistaan soittamasta kauniista instrumentaalista Sunset. Se löytyi lopulta aivan erilaisena Cozy Powellin soololevyltä Tilt.

Suosittelen lämpimästi tätä levyä. Sillä ei kuulla vielä sitä bluesmiestä, eikä edes hurjinta heavyäijää, vaan suuremman suosion kynnyksellä olevaa taitavaa kitaristia. Laulupuolella Sloman tosin vetää homman vähän överiksi, mutta harvat keikkaäänitykset ovat täydellisiä. Uskon kuitenkin, että japanilainen keikkayleisö on ollut tyytyväinen. Olisikohan tästä mitenkään mahdollista saada koko keikan sisältävää versiota?

8/10

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit