Cream: Fresh Cream




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin itselleni ehkä hiukan yllättäen kolmesta listalle yltäneestä Cream-levystä parhaimmaksi ja kaikkiaan maailman 102. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Rumpali Ginger Baker ihastui Eric Claptonin kitaransoittoon nähtyään John Mayall'in keikan keväällä 1966. Yhteisellä automatkallaan keikkapaikalta takaisin Lontooseen miehet päättivät perustaa uuden bändin. Basisti Jack Bruce oli soittanut muutaman viikon John Mayallin bändissä ja Clapton oli ollut myös studiossa laulutaitoisen basistin kanssa. Clapton ehdotti Jack Brucea bändiin. Myös Baker ja Bruce olivat entisiä soittokavereita, mutta heidän välillä oli ollut myös kitkaa, mutta niin kova oli rumpalin innostus päästä Claptonin kanssa soittamaan, että hyväksyi kitaristin asettaman reunaehdon.

Cream aloitti heti ensimmäisen esiintymisensä jälkeen esikoislevynsä äänitykset. Ensimmäinen julkaisu, elokuussa purkitettu single Wrapping Paper/Cat's Squirrel saatiin ulos lokakuussa 1966. Samaan aikaan bändi tutustui Amerikasta Lontooseen tuotuun Jimi Hendrix'iin, joka oli Eric Claptonin suuri ihailija. Valitettavasti nelikon jameista ei ole olemassa äänityksiä, mutta Clapton on todennut Hendrix'in varastaneen täysin heidän shown noustessaan trion kanssa Central London Polytechnic'in lavalle soittamaan Howlin' Wolfin Killing Floorin. Mainittu single ei menestynyt odotusten mukaisesti, mutta pari kuukautta myöhemmin julkaistu I Feel Free pärjäsi jo paremmin nousten listalla sijalle 11.

Musiikkiteollisuus ei ollut 1966 vielä sillä tavoin globaalia bisnestä että eri markkina-alueille kasattiin hyvin usein levyistä hiukan erilaisia versioita. Amerikkalaiset laittoivat I Feel Free'n siellä tammikuussa 1967 julkaistulle levylle. Ruotsalaiset ja saksalaiset lisäsivät 1o biisin UK versiolle Wrapping Paperin sekä samoissa elokuun sessioissa äänitetyn Coffee Songin. 

Fresh Creamin eri painoksilla julkaistusta 13 kappaleesta peräti viisi on perinteisiä blues-covereita. Tätä seikkaa voi pitää levyn suurimpana heikkoutena, vaikka bändin valitsemissa biiseissä ei mitään vikaa olekaan. Amerikan painokselta pois jäännyt Willie Dixonin Spoonful ja Muddy Watersin Rollin' And Tumblin' onnistuvat molemmat hienosti, mutta Claptonin epävarma laulu pilaa hänen suuren idolinsa Robert Johnsonin Four Until Laten.

Bändin omaa käsialaa olevien biisien joukosta itselleni mieluisimmat ovat Jack Brucen tekemä N.S.U. sekä Ginger Bakerin ja Brucen vaimon tekemä Sweet Wine. Huomioitavaa on myös levyn päättävä Toad, jolla on yksi ensimmäisistä rocklevyllä julkaistuista rumpusooloista.

Klassikkolevyjen juhlavuosien rahastukset ovat nykyään massiivisia laatikoita, niin myös Fresh Cream. Parin vuoden mietinnän jälkeen hankin sen hyllyyni. Laatikon sisällä on nimittäin levyn mono-miksauksen ensimmäinen vinyyli uusintaprässäys sitten vuoden 1969. Kovasti uskoin että se saisi erillisjulkaisun pian laatikon jälkeen mutta se hetki ei ole vielä koittanut. Toki laatikossa on tyypilliseen tapaan paljon vaihtoehtoisia miksauksia, BBC-äänityksiä ym.

Petri Myllylä / 14.2.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit