Gary Moore: After The War




After The War oli ilmestyessään itselleni iso pettymys. Vaikka kuuntelin sitä paljon, levy jäi vuosikymmeniksi hyvin etäiseksi. Remasteroidun CD:n ilmestyttyä 2002 palasin sen ääreen muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta edelleen albumi jätti minut kylmäksi vaikka sessioissa soitettu Thin Lizzy -cover Emerald olikin todella hieno bonus.

After The War ilmestyi aikana jolloin CD oli jo voittanut formaattisodan, mutta oli yhä kuluttajille LP:tä kalliimpi. Kompensoidakseen korkeaa hintaa useat artistit halusivat tarjota CD:n ostajalle enemmän vastinetta rahoilleen. After The War alkaa ja päättyy instrumentaalilla Dunluce, jota ei ole Roy Buchananin hienon instrumentaalin The Messiah Will Come Again tavoin vinyylilevyllä. Hankin vinyylilevyn kokoelmiini 2014 ja kuuntelin vasta tuolloin alkuperäistä CD:tä kestoltaan 12 minuuttia lyhyemmän analogijulkaisun. Olisi hienoa päättää tämä arvio siihen että After The War LP olisi julkaisuna CD-veljeään parempi, ja että juuri tällaisena se on ainoa ja oikea. Näin ei kuitenkaan ole vaikka instrumentaalien uupuminen tiivistää Mooren uran viimeistä heavy-albumia. Huonot biisit eivät parane vaikka LP:n karsisi kuuden biisin mittaiseksi EP:ksi. Uuden fanin kannattaa jättää tämä albumi viimeisten joukkoon tutustumismatkalla edesmenneen kitaristin tuotantoon.

Petri Myllylä

 

Gary Moore ei ollut mitenkään kadehdittavassa tilanteessa mennessään 1988 studioon äänittämään seuraajaa Wild Frontierille, suurelle hittilevylleen. On täysin ymmärrettävää, että Gary teki levyä pitkälti samalla muotilla - raskasta rokkia irkkumausteilla - mutta tällä kertaa tulos ei ollut yhtä onnistunut.

Soittajia ei voi ainakaan syyttää lopputuloksesta. Moorea avustavat jälleen Wild Frontierilta tutut Neil Carter ja Bob Daisley, ja rumpuihin on tullut itse Cozy Powell. Ehkä tästä levystä on kuitenkin koetettu kuitenkin saada jotenkin hienompi ja monipuolisempi erilaisten avustavien muusikoiden ja taustalaulajien avulla, joita kansivihkon perusteella on ollut mukana yhteensä yksitoista, nimekkäimpinä Don Airey ja Ozzy Osbourne!

After The War on sisällöltään melko epäyhtenäinen levy. Mukana on pari instrumentaalia, välillä tulee raskasta heavyä, sitten pompataan hittisingleyritelmiin. Ozzyn laulama kappale Led Clones on yksi Mooren omituisimmista kappaleista: siinä lauletaan siitä, että uusien bändien ei pitäisi tyytyä vain kopioimaan vanhojen klassikkobändien tyyliä. Kappale muistuttaa kuitenkin enemmän kuin hiukkasen Zeppelinin Kashmiria...

Gary Mooren uralla After The War oli viimeinen hard rock -albumi, ja samalla selvä notkahdus. Seuraava levy Still Got The Blues oli jälleen suuri menestys, mutta tyyli oli muuttunut.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit