Gary Moore: Live At Montreux 1990 (DVD & CD)




Gary Mooren ensiesiintyminen Montreux Jazz festareilla 7.7.1990 kuvattiin festivaalijärjestäjän toimesta. Se julkaistiin neljätoista vuotta myöhemmin kokonaisena kuvamuodossa sekä myöhemmin hieman vajaana CD:nä.

Neljä kuukautta aiemmin julkaistun Still Got The Blues -levyn materiaali muodostaa luonnollisesti festivaalikeikan rungon. Setissä kuullaan bluesin perusjuttuja, kuten Freddie Kingin The Stumble ja Willie Cobbsin You Don't Love Me. Molemmat kappaleet löytyvät John Mayall'in 1967 levyltä A Hard Road, jolla kitaraa soittaa Mooren suuri vaikuttaja Peter Green. The Stumble julkaistiin alkujaan singlen b-puolella, mutta se löytyy nykyään helpoiten remasteroidulta Still Got The Blues -levyltä.

Näkemieni videoiden perusteella Montreux'in keikat ovat intiimejä tapahtumia, joissa artisti esiintyy lähellä yleisöä, lähes sen keskellä. Tämän vaistoaa myös bändistä sillä se esiintyy kuuntelijoille, ei sadan metrin päässä oleville katselijoille. Lämmin tunnelma välittyy myös Mooren ensimmäiseltä Montreux keikalta. DVD on yksi oman 300 keikan kokoelmani eniten katsomiani sillä minusta Moore onnistuu bändinsä kanssa päivittämään brittibluesia. Kriittinen blues-fani voi kokea kitaristin tyylin liian rankaksi, mutta itselleni tämä keikkavideo on yksinkertaisesti juuri oikeanlainen.

The Master of Telecasterina tunnettu, valitettavasti kolme vuotta keikan jälkeen kuollut Albert Collins oli mukana Mooren 1990 kiertueella. Hän tulee lavalle sopivasti siinä vaiheessa kun Moore coveroi Collinsin biisin Too Tired. Bändi pysyttelee taustalla miehen esittäessä 1978 coveroimaansa T-Bone Walkerin hidasta bluesia Cold Cold Feeling. Bobby "Blue" Blantin blues-gospel Further On Up The Road on vuorossa seuraavaksi. Still Got The Blues CD-singlen b-puolelle laitettu biisi löytyy sekin vuoden 2002 remasteroidulta Still Got The Blues. Videon takakansi jättää kertomatta, että Collins palaa lavalle ensimmäiseen encoreen The Blues Is Alright. Tuon kappaleen miehet levyttivät yhdessä Mooren seuraavalle blueslevylle After Hours.

Tuleva Deep Purple mies, Mooren kanssa jo 70-luvulta asti soitellut Don Airey ei ole kovinkaan hyvin esillä keikan miksauksessa. Isossa bändissä neljän miehen puhallinorkesteri vie paljon huomiota, luonnollisesti kitaran rinnalla. Piano kuuluu parhaiten hieman rauhallisemmissa kappaleissa, kuten Stop Messin' Around. Bassossa oleva Andy Pyle on hänkin Mooren vanhoja soittokavereita oltuaan kitaristin bändissä jo vuonna 1980.

Neljää kappaletta vajaa kokonainen keikka on julkaistu myös audiona, osana viiden CD:n boxia The Essential Montreux. Julkaisulla kuitenkin korjattiin Collinsin mukanaolo The Blues Is Allrightilla. Toivottavasti Eagle julkaisee 105 minuuttisen keikan jokus deluxe-painoksen tyyliin Blu-ray + 2CD.

Petri Myllylä

 

Mooren ensimmäinen esiintyminen Montreux'ssä on minulle tuttu nimenomaan Essential Montreux -boksilta. Tämä vuoden 1990 keikka ei ole levyllä kokonaisena, mutta editoinnit on tehty tyylillä eli huomaamattomasti. Keikka keskittyy Mooren tuoreen Still Got The Blues -albumin materiaaliin, ja Albert Collins vierailee lavalla kahden kappaleen ajan. Essential Montreux'n olisi voinut tehdä paremminkin, mutta ehkäpä se nykyisenlaisena typistettynä versiona on enemmän nimensä (essential = olennainen) veroinen. Tosin boksilla olisi voinut kertoa Mooren taustabändin jäsenten nimet. Ainakin minusta se olisi ollut olennainen tieto.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit