Operation: Mindcrime II




Tämä oli tulossa jo kauan sitten. Operation Mindcrime kakkosen oli pakko tapahtua. Queensryche julkaisi tämän tarinan ensimmäisen osan 18 vuotta sitten. Sen jälkeen bändi teki vielä pari kohtalaista levyä Empiren ja Promised Landin. Sitten progressiivisen heavyn pioneerista tuli uraltaan eksynyt trendien seuraaja. Seurasi liuta mitäänsanomattomia studioesityksiä ja puuduttavia livelevyjä.

Bändin edelliselle Tribe-levylle asetettiin kohtuuttoman suuret odotukset, lähinnä siksi että sillä soitti yhtyeestä 90-luvulla eronnut kitaristi Chris DeGarmo. DeGarmo oli yksi ensimmäisen Mindcrimen pääarkkitehdeista. Tribe oli kuitenkin pettymys. Fanit halusivat Mindcrimen tyylistä materiaalia. Tuossa piilee tämän levyn nimen juju. Miten kopioida itseään tulematta syytetyksi itsensä kopioimisesta? Siinäpä pulma. Hetkinen, miten ne tekevät elokuvamaailmassa? Totta kai, tehdään kakkososa. Kukaan ei edes odota että se olisi yhtä hyvä kuin ykkönen, mutta samoja juttuja voi käyttää vapaasti.

Valitettavasti Queensryche ei aivan kokonaan hyödynnä kaikkea sitä mikä ensimmäisessä osassa oli niin hienoa. Toki kakkosellakin on pari miellyttävää, upeilla melodioilla ja komeilla tuplakitarasooloilla varustettua, hyvin laulettua kappaletta, mutta sillä on myös paljon musiikillisesti turhia, ehkä tosin tarinan kannalta tärkeitä, kappaleita. Videobiisi I'm American ja toinen nopea Signs Say Go lienevät ne huonoimmat. Myöskään lähes kokonaan Ronnie James Dion laulama The Chase ja sitä seuraava Murderer eivät vakuuta. Levyn alkupuolella kuultavat Hostage ja The Hands vievät lähimmäs ensimmäisen osan tunnelmia. Myös grungemaisella alulla varustettu Junkie's Blues toimii kivasti. Fear City Sliden voi hyvällä syyllä sanoa kuuluvan alkuperäiseen teemaan.
 
Operation Mindcrime II on edeltäjäänsä synkempi paitsi musiikkinsa myös tekstiensä puolesta. Niissä Nick, tarinan päähahmo, tilittää menneisyyttään ja pelkää tulevaisuuttaan. En tiedä näkeekö Geoff Tate itsensä 18 vuotta lusineessa ja TV:tä katselleessa Nickissä. Rokkarithan katsovat myös paljon telkkaria. Onko musiikkibusiness elämässään katkeroituneen Taten Mindcrime? 

Kun en kauheasti odottanut, voin olla tähän levyyn suht tyytyväinen. Entä te?

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit